Herkuttelijan Firenze

Firenze on kaukana mereltä ja Toscanan idyllisille kukkuloillekin on vähän matkaa, joten matkailijalle jää muutama aktiviteettivaihtoehto: museot ja arkkitehtuuri, muoti sekä ruoka ja viini. Firenzeläiset rakastavat kauneutta ja laatua joka asiassa, eikä laadukas ruoka ole poikkeus.

Toscanalainen keittiö on ollut aikoinaan ns. "köyhä" keittiö, valinnanvaraa ei ole ollut paljon, joten on ollut käytettävä se mitä on ollut saatavilla parhaalla mahdollisella tavalla. Toscanalainen keittiö sisältää siis paljon palkokasveja, vihanneksia ja viljaa. Perinteinen toscanalainen leipä ei sisällä ollenkaan suolaa, koska pisalaiset kuulemma blokkasivat aikoinaan suolakaupan Firenzen ja Pisan välisissä kärhämissä. Pisalaisilla oli satama, joten heillä oli tavallaan kenttäetu tässä asiassa. Tätä suolatonta leipää tarjotaan kylkiäisenä aterian kanssa edelleen lähes joka ristorantessa ja trattoriassa.
Näinä päivinä Firenzestä löytää kuitenkin herkullista suolaista ja öljyistä focaccia-tyylistä leipää, schiacciataa (lausutaan suunnilleen skiatzata), joka täytetään vaikkapa pecorino-juustolla ja fenkolisalamilla (finocchiona). Välipalanälän yllättäessä tai lounasta etsiessä vatsa kannattaakin täyttää täytetyllä schiacciatalla. Yksi parhaimmista löytämistäni schiacciata-paikoista sijaitsee Sant'Ambrogion alueella, vanhan kalatorin vieressä. Paikan nimi on College (Via Pietrapiana 21) Älä anna kämäisten neonlamppujen hämätä, täältä löydät parhaat lämpimät voileivät muutamalla eurolla ja sen voi hujauttaa alas kahden euron chianti-lasillisella.

Tripadvisor: College (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d5074549-Reviews-College-Florence_Tuscany.html )

Toscanalainen herkkuhetki. Leikkelajitelma (prosciutto, finocchio, salame toscano) ja toscanalaista leipää prosciutto cottolla eli kypsennetyllä kinkulla.

Jos nälkä on isompi ja haluaa muutakin kuin voileipiä, ihan keskustasta il Duomon lähimaastosta löytyy autenttinen toscanalainen ravintolakokemus, Fiaschetteria Nuvoli (Piazza dell'olio 15). Katutasanteella on pieni baari, josta saa välipaloja ja leipäsiä viinilasillisen kera. Itse otan AINA crostini-valikoiman, neljä pientä leipästä, mm. herkkutattia, toscanalaista maksatahnaa, tryffelitahnaa ja salamia... Alakerrassa on isompi tila, missä voi istua alas ja tilata toscanalaisia herkkuja. Maistamisen arvoista on esimerkiksi tuorepasta villisikakastikkeella (ragù al cinghiale) tai porchetta, reilusti yrteillä maustettu ja pitkään kypsytetty porsaanliha. Myös toscanalainen juustovalikoima (erilaisia pecorinoja ja mozzarellaa) tai salamilajitelma (finocchiona, prosciutto ja salame toscano) ovat aina hyviä. Näiden juttujen lisäksi tilaan tietysti aina crostinilajitelman, sekä lasillisen Morellino di scansanoa. Fiaschetteria Nuvolin viinivalikoima on erinomainen ja taatusti ainoastaan toscanalainen.

Tripadvisor: Nuvoli (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1391288-Reviews-Fiaschetteria_Nuvoli-Florence_Tuscany.html)

Pikkunälkää tai sokerihammasta voi tyydyttää myös käsintehdyllä jäätelöllä tai italialaisilla leivonnaisilla. Hyvää jäätelöä saa joka puolelta kaupunkia, mutta erityisen suosittu on käsintehty luomujäätelö il Duomon kupeessa, Edoardo Gelato Bio (Piazza Duomo). Itse valitsen mauiksi useimmiten kookoksen ja gianduian (pähkinäsuklaa). Oma suosikkileipomoni La Loggia degli Albizi (Borgo Albizi 39) on myös baari, josta saa klo 18:00 aperitiiviin (drinkki + suolapaloja) todella edulliseen 6 € hintaan. Leipomon edustalla on myös mukava terassi. Jos sen sijaan käytän palveluja, kun kahvihammasta kolottaa, valitsen seuraksi sisilialaisen pistaaseilla täytetyn cannolon tai sokerisen cassatan.

Tripadvisor: La loggia degli Albizi (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1048666-Reviews-La_Loggia_degli_Albizi-Florence_Tuscany.html)

Ylhäällä cannolo siciliano ricotta-cremalla ja alhaalla leivos crema pasticceralla.

Firenzen kuuluisin herkku on bistecca alla fiorentina, järkälemäinen t-luupihvi paikallisesta Chianina-naudanlihasta. Bistecca alla fiorentina paistetaan perinteisesti grillissä ja kypsyysaste saa olla reilu medium miinus, jotta pihvi pääsee oikeuksiinsa. Jos eksyy Firenzeen asti, ei voi palata kotiin maistamatta fiorentinaa, jonka tuoksu leijuu huumaavana kevätillassa kaupungilla. Fiorentinaa valmistetaan lähes joka ravintolassa, mutta itse käyn syömässä sitä Pizzeria Dantessa toisella puolen Arno-jokea. En siksi, että se olisi parasta siellä, mutta siellä söin Fiorentinaa ensimmäisen kerran vuonna 2012 lomaillessani Italiassa ja sattumalta myöhemmin tavattuani poikaystäväni vuonna 2013 hän vei minut sinne ensimmäisen kerran illallistreffeille, koska tuntee omistajat. Aika jännä sattuma ottaen huomioon, että Firenzessä on yli 2000 ravintolaa. Sinne vien ystäväni maistamaan paikallisia herkkuja ja ikinä ei ole kukaan pettynyt Fiorentinaansa.

Tripadvisor: Pizzeria Dante ( http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1065385-Reviews-Pizzeria_Dante-Florence_Tuscany.html )

Bistecca alla fiorentina 800 g

Ihana Toscana ja pari vinkkiä matkailuun

Toscana on kukkuloita, sypressejä, viinitiloja, taidetta, kulttuuria ja hyvää ruokaa. Ei ole ihme, että täällä ei voi turisteilta välttyä milloinkaan eikä missään, mutta siihen on vain totuttauduttava. Paikalliset Firenzessä eivät välttämättä ensivaikutelmalta - eivätkä jälkivaikutelmaltakaan - vaikuta kauhean elämäniloisilta ihmisiltä, mutta ehkä se johtuu juuri tästä turistimassojen paljoudesta.

Firenze on kyllä upea ja kaunis kaupunki, oikea kulttuurinystävän mekka, mutta välillä täältä kaipaa pois. Yksinkertaisesti melu ja vellovat turistimassat ovat välillä liikaa ja silloin pitää ottaa ja lähteä. Mutta minne?

Itse tänne saapuessani en oikein tiennyt minne mennä, kun mietin Toscanan pikkukyliä ja nähtävyyksiä. Kaikki sanoivat, että mene San Gimignanoon, joka on pikkukylä kukkulan laella Pisan provinssissa ja tunnettu omalaatuisesta keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan. San Gimignanoon on Firenzestä matkaa vajaa 60 km ja sinne pääsee vain autolla. San Gimignano on idyllinen paikka, MUTTA täynnä turisteja ja samoja krääsäpuoteja (viiniputiikkeja ja nahkaa) kujalta toiselle. Jos on vaativa viinituristi, kannattaa käydä San Gimignanon liepeillä sijaitsevien paikallisten tuottajien tiloilla. Monet tilat tuottavat luomuviiniä sekä muita paikallisia laadukkaita ruokatuotteita, ja kertovat mielellään itse viineistään ja järjestävät maistatuksia.

20 km San Gimignanosta sijaitsee Volterra, etruskikaupunki kukkulan laella. Itse pidän Volterrasta enemmän kuin San Gimignanosta. Matka itsessään San Gimignanosta Volterraan saa todella tuntemaan olevansa Toscanassa, tiet mutkittelevat kukkuloiden välistä ja sypressikujien keskeltä. Maisemat saavat oikein himoamaan lasillista hyvää punaviiniä oliivipuiden katveessa, mikä onkin hyvä taukoidea, kunhan kuski juotetaan vasta perillä. Volterra on sen verran korkealla, että sieltä näkee pitkälle maaseutua ja peltoja. Volterra on (vielä) säilynyt pahimmalta turistivalloitukselta, ja itse asiassa pidän Volterran krääsäpuodeista. Alabasteriesineitä, kuten mortteleita ja viinipullonkorkkeja, juuri minun tyylistäni krääsää.

Näkymää Volterrasta

Muita pikkupaikkoja, joihin olen ihastunut, ovat Lucca, Colle di Val d'Elsa sekä Monteargentario, jonka edustalla sijaitsee Giglion saari (joka taas on kuuluisa puoliksi uponneesta Costa Concordiasta) sekä Elban saari.

Syntymäpäivääni vietin Monteargentarion "saarella" joka ei varsinaisesti ole saari, sillä pieni maaväylä yhdistää sen mantereeseen, joten sinne huristaa kätevästi autolla. Elballe sen sijaan täytyy ottaa lautta Piombinosta. En ollut itse kuullutkaan Monteargentariosta, mutta yllätyin täysin ja todella positiivisesti kun poikaystäväni yllätti viemällä minut sinne viikonlopuksi. Porto Santo Stefano on pieni kaupunki saaren laidalla, josta vuori nousee melko jylhästi heti rannikolta ylöspäin. Rantoja en juuri nähnyt, mutta maisema vuorelta merelle on henkeäsalpaava. Olin flunssassa, joten pulahdus mereen ei olisikaan ollut hyvä idea, vaikka lokakuussa lämpöä riitti vielä 29 asteen verran. Iso bonus merenrantakohteessa on tietenkin ruoka. Ravintola Lo Sfizio oli täydellinen hinta-laatusuhteeltaan (menu munakoisocrostinit-simpukkagnocchit- friteeratut merenelävät 25 euroa, suorastaan sijoitus)ja onnistuin bongaamaan uuden valkoviinin, johon ihastuin: Saragiolo Maremma Toscana trebbiano-rypäleestä. Täytyy keksiä mistä löydän sitä Firenzestä.

Monteargentarion rannikkoa

Porto Santo Stefanon kylä

Porto Santo Stefanon satama Monteargentariossa.

Colle di Val d'Elsasta täytyy mainita myös ihana ravintolaelämys, il Frantoio. 
Il Frantoio sijaitsee linnan "kellarissa" joten tunnelma ja puitteet ovat sopivan romanttiset illalliselle. Menu ja viinit kahdelle tulivat maksamaan noin 80-90 euroa ja olivat joka sentin arvoisia. Kylmä ja lämmin antipasto, joiden laatu oli parhaimmasta päästä, valikoima erilaisia leipiä, toiselle ankkaa ja toiselle pihvi, sekä pullo todella hyvää Morellino di Scansanoa (toscanalainen täyteläinen punaviini, jota nykyään juon ennemmin kuin Chiantia) sekä amarot jälkiruoaksi. Joitakin ruokakokemuksia ei unohda ja tämä on yksi niistä. Myös rauhallinen historiallinen keskusta, sekä live-jazzmusiikki linnan pihalla iltahämärässä loivat paikkaan omaleimaisen tunnelman.