Talvipäivän punajuuririsotto

Firenzessäkin on kylmää ja pilvistä talvella. Kosteus tekee olemisesta välillä sietämättömän, sillä kylmyys menee luihin ja ytimiin. Meillä on kotona onneksi keskuslämmitys (lattian kautta) mikä on harvinaista Italiassa. Yleensä lämmitys toimii kaasulla lämpenevillä pattereilla ja lämmitys on järkyttävän kallista. Moni tyytyy hytisemään villapaitakerroksen alla kuumavesipullo sylissä, laittaen lämmityksen päälle ainoastaan pariksi tunniksi päivässä. Ensimmäisenä talvenani Italiassa olin kuumeessa kolme viikkoa, kun kroppa ei ollut tottunut tähän kosteaan kylmyyteen. Onneksi kevät tulee pian.

Tähän aikaan vuodesta Firenzessä ei ole kauheasti tekemistä, eikä ulos tee mieli lähteä, jos aurinko ei paista. Jos sattuu käymään Firenzessä talviaikaan, kannattaa käydä museoissa, koska ne eivät ole täpötäynnä ihmisiä. Jokaisen kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin valtion omistamiin museoihin sisäänpääsy on ilmainen. Olen käynyt pari kertaa ihailemassa Michelangelon Daavid-patsasta ja Medicien valtavassa ja koristeellisessa Boboli-puutarhassa, ilman pääsymaksua ja hirveää ihmismassaa.

Talvella tekee mieli lämmittäviä ja tuhteja ruokia.Punajuuririsotto on helppo talviruoka, joka on sen verran täyteläinen ettei se tarvitse ollenkaan lihaa kaverikseen. Talvella kannattaa käyttää enemmän juureksia, kun tuoreita vihanneksia (varsinkaan lähellä tuotettuja) ei ole saatavilla.

Punajuuririsotto

2-3:lle 

250 g Arborio-risottoriisiä

1 salottisipuli

1 dl valkoviiniä

3 rkl oliiviöljyä

2 keitettyä punajuurta

8 dl kasvislientä

1 tl hunajaa

2 rkl sulatejuustoa 

2 rkl parmesaania

rucolaa

Valmista kasvisliemi. Pilko salottisipuli pieneksi ja kuullota se oliiviöljyssä. Lisää riisi ja kuullota se öljyssä. Lisää valkoviini, anna imeytyä riisiin ja lisää sen jälkeen kasvislientä pienissä erissä. Pilko punajuuret pieniksi kuutioiksi ja lisää ne riisiin. Lisää teelusikallinen hunajaa ja hiljalleen kasvislientä sitä mukaa mitä riisi imee sitä. Kun riisi on kypsää, sekoita sulatejuusto ja parmesaani joukkoon, mausta mustapippurilla. Ota risotto pois liedeltä. Koristele annokset parmesaanilla ja tuoreella rucolalla.

Firenzen ruokatorit

Yksi intohimoisen kotikokkaajan iloista on kierrellä pikkuputiikkeja ja toreja ja löytää tällä tavalla uusia mielenkiintoisia ruokia tai elintarvikkeita. En tiedä miksi mieheni ei vaikuta yhtään innostuneelta esitellessäni tryffelitahnaputelia tai peperoncino-chilejä, mutta itsehän saan siitä valtavat kiksit. Huomaan, että hänessäkin alkaa kuitenkin pieni kulinaristi heräillä, mikä tahansa ruoka ei enää kelpaa. Viinienkin täytyy olla tietyistä rypälelajikkeista. Mies leipoo suomalaista pullaa ja pyörittelee sushirullia, mutta perusjutut jäävät silti vielä minulle. Hyvä, että eksoottisuusaspektilla saa edes hieman kiinnostumaan.

Viihdytän siis itseäni ja tylsistytän poikaystävääni raahaamalla hänet ruokatoreille ja pikkuputiikkeihin. Jos haluan valmistaa jotain hyvää tuoreista raaka-aineista, suunnistan Sant'Ambrogion kaupunginosan torille, joka on ihan keskustan tuntumassa. Usein ostan torilta paikalllisia vihanneksia vuodenajasta riippuen, mutta silloin tällöin pieniä erikoisuuksia hemmotellakseni itseäni (tai murustani), kuten tuoreeltaan veitsellä leikattua prosciuttto-kinkkua, paikallisen tuottajan akaasiahunajaa, erilaisia tahnoja (tryffeli, artisokka) tai pecorinojuustoa. Torihallissa myydään myös tuoreita mereneläviä, paikallisia lihoja, makkaroita, sekä lounasleipiä. Sant'Ambrogion tori on avoinna vain klo 14 asti

Lähempänä keskustaa on San Lorenzon ruokatori, mercato centrale. San Lorenzo on suositumpi turistien keskuudessa ja siellä myydäänkin matkailijalle "sopivan" kokoisia pakkauksia pastaa, mausteita, mausteöljyjä, kuivattuja vihanneksia, tahnoja, jne. Hinnat tosin ovat korkeammat kuin Sant'Ambrogiossa. Salamit ja juustot saa kätevästi vakuumiin ja kuljetettua pitemmänkin matkan päähän edelleen syömäkelpoisina. Barolo-salami, toscanalainen pecorino tai uunissa kuivatetut oliivit ovat vakituliaisia Suomeen. Myös hedelmäsinapit ja tryffelitahna on hyvä idea, jos etsii jotain eksoottisempaa. Hedelmäsinappi kuulostaa oudolta, mutta sopii hyvin juustojen kanssa tarjottavaksi. San Lorenzon hallin ruokatori on avoinna suunnilleen klo 14 asti, mutta yläkerran ruokabaarit sen sijaan iltamyöhään.

Jos haluaa bongata ruuan lisäksi muutakin mielenkiintoista, Le Cascinen puistossa n. 3 km:n päässä keskustassa järjestetään markkinat joka tiistai klo 7-14. Elintarvikkeiden lisäksi puistossa myydään vaatteita, asusteita, keittiövälineitä, nahkaa, lemmikkieläimiä, kodintekstiilejä, koriste-esineitä... Lähes mitä tahansa mitä saattaisit tarvita huokeaan hintaan.

Le Cascinen puiston markkinoilta. Kuva selkeästi syksyltä, koska myynnissä on kastanjoita.

Torilta hankittua: Schiacciata-leipää, käsin siivutettua prosciuttoa, nuorta pecorinoa, uunikuivattuja oliiveja, viikunahilloa juustoille sekä tuoretta tomaattia. Ei hullumpi lounas.

Keskustassa sijaitsee myös Eataly (via Martelli), vaativan ruokailijan unelmatavaratalo, josta löytyy korkealaatuisia artesaanituotteita ja ruokakirjallisuutta sekä ravintoloita. Itse käyn vain ihailemassa ihmeellisiä, mutta hintavia tuotteita kauniissa pakkauksissaan. Eatalyn erikoisuudet edustavat koko maan korkealaatuisimpia merkkejä ja tuottajia, mutta itse haluan kuitenkin viedä kotiin yleensä rustiikkeja Toscanalaisia herkkuja ja haen niitä hieman huokeammin San Lorenzosta, joka löytyy ihan vierestä.

Eatalyn jälkiruokia

Ei sovi unohtaa tietenkään viiniä. Jos tulee hankittua kunnon lihakimpale illalliseksi torilta, on sille hyvä hankkia myös sopiva kumppani, joka korostaa lihan makua. Chiantia ja sangiovese-rypäleestä valmistettua viiniä myydään Firenzessä joka korttelissa. Jos en ole kiireinen, marketin sijaan hankin viinin enotecasta, tai vino sfuso-liikkeestä, jossa viini laitetaan tynnyristä pulloon ja korkitetaan paikan päällä. Jos käyn Sant'Ambrogion torilla, käyn monesti myös Bacco nudo-nimisessä vino sfuso-paikassa (Via dei Macci). Liikkeen setä myy friulilaisia viinejä tynnyristä, ja otan yleensä sauvignonia ja cabernet francia. Vien takaisin samat pullot, joihin viini on edellisellä kerralla pullotettu ja saan euron alennusta per viini, Parille pullolle tulee yleensä hintaa alle 6 euroa. Ekologista ja edullista, viini on kaiken lisäksi hyvää.

Enoteca Alla Sosta dei Papin Chiantia

Herkuttelijan Firenze

Firenze on kaukana mereltä ja Toscanan idyllisille kukkuloillekin on vähän matkaa, joten matkailijalle jää muutama aktiviteettivaihtoehto: museot ja arkkitehtuuri, muoti sekä ruoka ja viini. Firenzeläiset rakastavat kauneutta ja laatua joka asiassa, eikä laadukas ruoka ole poikkeus.

Toscanalainen keittiö on ollut aikoinaan ns. "köyhä" keittiö, valinnanvaraa ei ole ollut paljon, joten on ollut käytettävä se mitä on ollut saatavilla parhaalla mahdollisella tavalla. Toscanalainen keittiö sisältää siis paljon palkokasveja, vihanneksia ja viljaa. Perinteinen toscanalainen leipä ei sisällä ollenkaan suolaa, koska pisalaiset kuulemma blokkasivat aikoinaan suolakaupan Firenzen ja Pisan välisissä kärhämissä. Pisalaisilla oli satama, joten heillä oli tavallaan kenttäetu tässä asiassa. Tätä suolatonta leipää tarjotaan kylkiäisenä aterian kanssa edelleen lähes joka ristorantessa ja trattoriassa.
Näinä päivinä Firenzestä löytää kuitenkin herkullista suolaista ja öljyistä focaccia-tyylistä leipää, schiacciataa (lausutaan suunnilleen skiatzata), joka täytetään vaikkapa pecorino-juustolla ja fenkolisalamilla (finocchiona). Välipalanälän yllättäessä tai lounasta etsiessä vatsa kannattaakin täyttää täytetyllä schiacciatalla. Yksi parhaimmista löytämistäni schiacciata-paikoista sijaitsee Sant'Ambrogion alueella, vanhan kalatorin vieressä. Paikan nimi on College (Via Pietrapiana 21) Älä anna kämäisten neonlamppujen hämätä, täältä löydät parhaat lämpimät voileivät muutamalla eurolla ja sen voi hujauttaa alas kahden euron chianti-lasillisella.

Tripadvisor: College (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d5074549-Reviews-College-Florence_Tuscany.html )

Toscanalainen herkkuhetki. Leikkelajitelma (prosciutto, finocchio, salame toscano) ja toscanalaista leipää prosciutto cottolla eli kypsennetyllä kinkulla.

Jos nälkä on isompi ja haluaa muutakin kuin voileipiä, ihan keskustasta il Duomon lähimaastosta löytyy autenttinen toscanalainen ravintolakokemus, Fiaschetteria Nuvoli (Piazza dell'olio 15). Katutasanteella on pieni baari, josta saa välipaloja ja leipäsiä viinilasillisen kera. Itse otan AINA crostini-valikoiman, neljä pientä leipästä, mm. herkkutattia, toscanalaista maksatahnaa, tryffelitahnaa ja salamia... Alakerrassa on isompi tila, missä voi istua alas ja tilata toscanalaisia herkkuja. Maistamisen arvoista on esimerkiksi tuorepasta villisikakastikkeella (ragù al cinghiale) tai porchetta, reilusti yrteillä maustettu ja pitkään kypsytetty porsaanliha. Myös toscanalainen juustovalikoima (erilaisia pecorinoja ja mozzarellaa) tai salamilajitelma (finocchiona, prosciutto ja salame toscano) ovat aina hyviä. Näiden juttujen lisäksi tilaan tietysti aina crostinilajitelman, sekä lasillisen Morellino di scansanoa. Fiaschetteria Nuvolin viinivalikoima on erinomainen ja taatusti ainoastaan toscanalainen.

Tripadvisor: Nuvoli (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1391288-Reviews-Fiaschetteria_Nuvoli-Florence_Tuscany.html)

Pikkunälkää tai sokerihammasta voi tyydyttää myös käsintehdyllä jäätelöllä tai italialaisilla leivonnaisilla. Hyvää jäätelöä saa joka puolelta kaupunkia, mutta erityisen suosittu on käsintehty luomujäätelö il Duomon kupeessa, Edoardo Gelato Bio (Piazza Duomo). Itse valitsen mauiksi useimmiten kookoksen ja gianduian (pähkinäsuklaa). Oma suosikkileipomoni La Loggia degli Albizi (Borgo Albizi 39) on myös baari, josta saa klo 18:00 aperitiiviin (drinkki + suolapaloja) todella edulliseen 6 € hintaan. Leipomon edustalla on myös mukava terassi. Jos sen sijaan käytän palveluja, kun kahvihammasta kolottaa, valitsen seuraksi sisilialaisen pistaaseilla täytetyn cannolon tai sokerisen cassatan.

Tripadvisor: La loggia degli Albizi (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1048666-Reviews-La_Loggia_degli_Albizi-Florence_Tuscany.html)

Ylhäällä cannolo siciliano ricotta-cremalla ja alhaalla leivos crema pasticceralla.

Firenzen kuuluisin herkku on bistecca alla fiorentina, järkälemäinen t-luupihvi paikallisesta Chianina-naudanlihasta. Bistecca alla fiorentina paistetaan perinteisesti grillissä ja kypsyysaste saa olla reilu medium miinus, jotta pihvi pääsee oikeuksiinsa. Jos eksyy Firenzeen asti, ei voi palata kotiin maistamatta fiorentinaa, jonka tuoksu leijuu huumaavana kevätillassa kaupungilla. Fiorentinaa valmistetaan lähes joka ravintolassa, mutta itse käyn syömässä sitä Pizzeria Dantessa toisella puolen Arno-jokea. En siksi, että se olisi parasta siellä, mutta siellä söin Fiorentinaa ensimmäisen kerran vuonna 2012 lomaillessani Italiassa ja sattumalta myöhemmin tavattuani poikaystäväni vuonna 2013 hän vei minut sinne ensimmäisen kerran illallistreffeille, koska tuntee omistajat. Aika jännä sattuma ottaen huomioon, että Firenzessä on yli 2000 ravintolaa. Sinne vien ystäväni maistamaan paikallisia herkkuja ja ikinä ei ole kukaan pettynyt Fiorentinaansa.

Tripadvisor: Pizzeria Dante ( http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1065385-Reviews-Pizzeria_Dante-Florence_Tuscany.html )

Bistecca alla fiorentina 800 g

Matkalla - Firenze: San Niccolò ja Piazzale Michelangelo

Asuttuani täällä jo reilu puolitoista vuotta, haluan jakaa kokemuksiani Firenzestä ja paikoista, joissa mielestäni kannattaa käydä. Niitä on paljon, joten jaan tämän postauksen useampaan osaan.

Firenze on uskomattoman kaunis. Niin kaunis, että tarpeeksi kauan täällä ollessa vaatimukset nousevat korkealle. Renesanssiajan taide on upeaa, mutta tarpeeksi monta Jeesuslasta nähtyäsi, olet kyllä varmasti nähnyt ne kaikki. Keskustan ruokapaikat eivät ole pahoja, mutta hinnat ovat korkealla, eikä laatu kuitenkaan ole sitä parasta mitä voisit saada.

Täällä on kuitenkin paikkoja, jotka ihastuttavat joka kerran uudelleen. Tietyt ruokapaikat, piazzat ja kaupunginosat ovat aina yhtä viihtyisiä, paikkoja joissa mieli lepää ja makuhermot saavat tyydytyksen.

Kaupunginosa: San Niccolò
Asun aivan Firenzen näyttävimmän maamerkin läheisyydessä, il Duomon takana. Luulisi, ettei parempaa sijaintia voi olla, mutta hälinä ja turistimassat ovat välillä suuri taakka. Oma lempikaupunginosa on San Niccolò joen toisella puolen ja piazzale Michelangelon alapuolella. San Niccolò on pieniä kapeita kujia, viinibaareja ja paikkallista elmää kaduilla. Kaupunginosa on pieni, mutta, lasi viiniä kadulla tai piknik kuohuviineineen romanttisessa Giardino delle Rosen puutarhassa tai aurinkoisena päivänä Arnon hiekkarannalla riittää tekemiseksi oikein hyvin.

San Niccolòn torni

Ranta San Niccolòn edustalla. Aurinkoa voi ottaa tai nauttia drinkeistä baarissa, mutta uimista Arnon saastuneissa vesissä ei suositella.

Piazzale Michelangelo
Giardino delle Rosesta pääsee lähes suoraan Piazzale Michelangelolle. P.le Michelangelo on aukea kukkulan laella, josta aukeaa näkymä Firenzen historialliseen keskustaan. Maisema on erityisen kaunis illalla kun aurinko laskee ja romanttisempaa paikkaa saa hakea.

Maisema P.le Michelangelon aukiolta

Alempana tien toiselta puolen löytyy romanttinen Giardino delle Rose

P.le Michelangelo auringonlaskun aikaan. Aukiolla on Daavidin näköispatsas. Alkuperäinen löytyy Galleria dell'Accademian museosta Firenzen keskustasta.

Jos jaksaa kavuta portaat ylös piazzale Michelangelolle asti, jaksaa varmasti vielä muutaman askeleen kukkulaa ylöspäin. Piazzalen läheisyydessä sijaitsee San Miniato al Monten kirkko, joka on Firenzen vanhimpia kirkkoja (rakennus alkoi 1000-luvulla). Sisäänpääsy on vapaa ja kirkon puutarhassa on hautausmaa, jonka hautakammiot näyttävät ihan pieneltä värikkäältä kylältä. Jos maisema piazzalelta on upea, San Miniato al Montelta se on vielä vaikuttavampi, koska se sijaitsee vielä korkeammalla. Kannattaa varata vettä mukaan, jos päivä on kuuma, sillä hiki tulee varmasti portaita kavutessa, vaikkei niin lämmin olisikaan.