Välttämättömyydet Italia-fanin ruokakaapissa

Huomasin Suomessa ollessani, että äitini jääkaappi tai ruokahylly ei täytä ollenkaan vaatimuksiani. En osaa kokata äidin perusaineksista mitään järkevää, vaikka äitini onkin oikea velho keittiössä. En omaa tarpeeksi taikavoimia, jotta saisin äidin keittiössä tehtyä ihmeitä, mutta olenkin tehnyt itselleni aivan oman prioriteettilistan, mitä täytyy aina olla kotona.

1. Grana padano tai parmesaani. Molemmat kovia aromaattisia ja pitkään kypsytettyjä juustoja, parmesaani usein voimakkaampi ja arvostetumpi (ja hinnakkaampi). Tätä menee risottoihin, pastaan, uunivuokiin, kasvisgratiineihin ja vaikka mihin, joten sitä täytyy aina olla ulottuvilla. Itse ostan aina lähes kilon köntin, koska kypsytetty juusto säilyy pitkään ja kilohinta on huomattavasti edullisempi. Parmesaanin suurkuluttaja säästää ison loven lompakosta ostamalla enemmän.

2. Espresso. 100 % Arabica-papuja. Aamu ei vaan lähde käyntiin ilman mutteripannussa keitettyä kahvia. Arabica-papu on pehmein maultaan ja olen totuttanut itseni siihen, enää on vaikea vaihtaa. Jos ei kotona ole espressoa, on kriisin paikka lähellä.

3. Mozzarella. Se menee samalla tavalla vaikka mihin, kuin parmesaani. Hyvällä mozzarellalla ja hyllyn halvimmalla on iso ero, mutta se halvinkin kyllä kelpaa mun salaatteihin. Hyvä mozzarella tarjoillaan huoneenlämpöisenä, jolloin se on mehevimmillään. Italialaiset eivät edes säilytä puhvelimozzarellaansa jääkaapissa, koska kylmyys kuulemma pilaa sen herkullisuuden.

4. Tomaatti. Se on jollakin omituisella tavalla yhtä yleishyödyllinen kuin parmesaani. Käytän sitä pastoihin paahtamalla sitä pannulla oliiviöljyssä ja valkosipulissa, kalaisissa risotoissa antamaan säväystä, salaateissa se on ehdoton. Se on mozzarellan paras kaveri. Myös basilika kulkee tomaatin kanssa aina käsi kädessä, mutta näin talvella käytän vähemmän basilikaa.

Tomaattia, puhvelimozzarellaa ja oliiviöljyä

5. Valkoviini. Ruoanlaittoon siis. Sitä menee kaikkeen: pastoihin, risottoihin, sieniruokiin, kastikkeisiin ja myös joskus hieman kokin lasiin.

6. Munakoiso. Erittäin yleishyödyllinen, joskin usein väärinymmärretty vihannes. Monilla tulee varmasti mieleen vetinen munakoisovuoka kouluruokalasta, mutta sellainen väärinkäyttö pitäisi kieltää lailla. Munakoisosiivu tarvitsee kevyen suolauksen, jonka jälkeen odotellaan, että neste alkaa irrota munakoisosta ja se taputellaan paperilla kuivaksi. Sen jälkeen sen voi vaikka paahtaa parilagrillissä ja päälystää oliiviöljyllä maustetulla tomaatti-mozzarella-salaatilla.

7. Oliiviöljy. En käytä mitään muuta. En vain voi palata enää mihinkään muuhun, nyt kun olen siihen tottunut. Ja kroppa on terveempi ja hoikempi kuin koskaan ennen.

8. Balsamiviinietikka. Hyvä sellainen, vuosikausia kypsytetty, jos vain kukkaro antaa periksi. Oliiviöljyn kaveri ja sopii joka salaattiin. Tuli vaikea paikka eteen kotona, kun äiti pyysi tekemään salaattia, eikä mistään löytynyt balsamiviinietikkaa.

9. Sitruuna. Viimeistelee monet ateriat ja antaa häivähdyksen hapokkuuta täyteläisimpiinkin ruokiin. Äyriäispastojen ja -risottojen ehdoton lisuke.

10. Akaasiahunaja. Firenzen markkinoilta saa lähitilalla tuotettua akaasiahunajaa, joka on aivan lyömätön tuote. En ole ikinä maistanut niin hyvää hunajaa. Sitä tuotetaan vain tietty määrä vuodessa ja joskus se on ollut myös loppu toriukolta ja olen kärvistellyt monta kuukautta huonolla hunajalla. Lisään sitä lusikallisen risottoihin, marinadeihin ja kastikkeisiin tasapainottamaan makua.

Jokaisella on kai omat mieltymyksensä, mutta itse olen jäänyt koukkuun näihin ruokiin, jotka inspiroivat jokaista ateriaa. Olen kokeillut kokkailla vaikka mitä, mutta palaan aina näihin perusraaka-aineisiin, joilla jokaiseen ruokaan saadaan häivähdys suolaista, makeaa, happamaa ja täyteläistä.

Opiskelu ja työnteko Italiassa on hulluja varten

Gradu on valmis ja hyväksytty. Näyttäisi siltä, että saan vietyä loppuun viimein opintoni ja minusta tulee maisteri. Hurraaaa... Olen huomannut, että nykyään nämä tittelit ovat lähinnä vain paperia ja jos sinulla ei oikeasti ole kokemusta ja riittäviä taitoja, se ei riitä tuomaan sinulle yhtäkään työpaikkaa. Leimattu paperi täytyy Italiassa olla, jos mielii jotain mielekästä työtä saada, mutta tosiasiassa sinulla täytyy olla myös vuosikausien työkokemus asiantuntijatason tehtävistä, sinun täytyy puhua neljää eri kieltä ja olla superihminen, joka uhrautuu firmansa puolesta kaikissa tilanteissa. Ei ihme että nuoret opiskelijaraasut vaikuttaa täysin epätoivoisilta (ja nousevatkin usein barrikadeille).

Palasin tenttien päättymisen jälkeen Suomeen joksikin aikaa ja minusta tuntuu, että ilmapiiri siellä alkaa olemaan melko samaa tasoa. Epätoivo ja epävarmuus töistä on läsnä myös Suomessa ja minulla oli samanlainen fiilis täällä, kun aloitin opiskelut. Pikkuhiljaa tosin näyttäisi siltä, että Italiassa työttömyyden kasvu on saatu katkaistua ja uusia työpaikkoja on enemmän kuin ennen. Ilmapiiri on varautuneen toiveikas. Itse löysin töitä hotellista suhteellisen nopeasti ja sain soittoja muistakin paikoista. Sen sijaan, että lähettelisin CV:täni netissä ilmoitettuihin paikkoihin, päätin laittaa vähän satunnaisesti hakemuksiani yrityksiin, jotka minua kiinnostavat, koska tiedän että useat firmat eivät edes ilmoita avointa paikkaa. Onneksi olen tehnyt töitä vuosikaupalla eri maissa ja eri aloilla sekä puhun sujuvasti useita kieliä, muuten töiden löytyminen ei olisikaan ollut niin helppo nakki. Jos ei puhu sujuvaa Italiaa, sanoisin, että töiden löytäminen voi olla hyvin vaikea juttu, mutta Firenzessäkään ei ihan mahdotonta.

Nyt kun opinnot ovat ohi, olen miettinyt, että olisinko ollut valmis näkemään kaiken sen vaivan, jos olisin tiennyt mitä maisteritutkinnon tekeminen Italiassa vaatii. Itse opiskelin Firenzen yliopistossa, joka on julkinen yliopisto ja jos sinut hyväksytään sisään, sinun on toimitettava alkuperäiset ja virallisten kääntäjien tekemät käännökset aiemmista tutkinnoistasi, jotka sinun täytyy hyväksyttää myös Italian suurlähetystössä Suomessa. Sen lisäksi sinun täytyy hankkia maistraatista todistukset asuinpaikastasi ja jos olet kirjoilla perheesi luona, myös heidän asuinhistoriansa, omat sekä heidän tulonsa (mikäli olet kotona kirjoilla), kaikki täytyy käännättää virallisilla kääntäjillä, hyväksyttää suurlähetystössä ja toimittaa opintotoimistoon VUOSITTAIN, koska he määrittävät yliopistomaksusi näiden dokumenttien perusteella. Eli kaiken tämän byrokratiarumban keskellä, mitä minä mokasin? Ensinnäkin tullessani opiskelemaan en ollut käännättänyt ja todistanut oikeaksi lukiotodistustani, koska en ollut ymmärtänyt, että sekin vaaditaan, mikäli meinaan kirjoittautua yliopstoon. Tästä seurasi hirveä sähköposti- ja soittelukierros lukuisiin eri paikkoihin, mutta sain noin neljässä viikossa asian hoidettua ja teetettyä käännöksen. Toinen moka oli, etten muistanut, että asuintilanne pitää todistaa joka vuosi. Tästä seurasi hyvin samantapainen kaaos kuin lukiotodistusasiassa, koska minulle laitettiin automaattisesti korkein mahdollinen yliopistomaksu tuolle vuodelle. Sain asian hoidettua viime tipassa ja huolimatta sadan euron sakosta säästin säkillisen rahaa. Eli tarinan opetus on; ole huolellinen, vaikkakin siltikin todennäköisesti jossain vaiheessa joudut byrokratian pyörteensilmään. Näitä on paljon muitakin, mutta en viitsi kauhistuttaa enempää. Hyvä asia on, että Kelasta saa opintotukea samalla tavalla kuin Suomesta, mutta suosittelen, että silti kannattaa olla useampi tonni säästössä tai valmis ottamaan reilusti opintolainaa opintoja varten.

Oliko se silti sen arvoista? No oli. Olen syntymästressaaja ja olen repinyt hiuksia päästäni aina kun joku pieni vaikeus on tullut eteen, mutta aina niistä on selvitty. Jos olisin tiennyt ennen lähtöä kuinka usein joudun stressaamaan byrokratian takia, olisin varmaan jänistänyt, mutta onneksi olin autuaan tietämätön. Toisaalta, olisin osannut varautua paremmin kaikkeen, eikä minun olisi tarvinut selvitellä näitä asioita. Nyt on aika mukava tilanne elämässä. Olen tavannut ihmisen, jonka kanssa haluan olla, meillä on mukava koti, minulla on töitä hotellissa, jossa opin uutta joka päivä ja yksikään päivä ei ole ikinä samanlainen. Hoidan myös kahden muun hotellin varauksia, joten lankojen on pysyttävä käsissä. Työ on määräaikaista, mutta se on askel lähemmäs haavettani, eli oman B&B:n perustamista ja olen koko ajan varmempi, että se on sitä mitä haluan tehdä. Eli kaikki on ollut sen arvoista, että olen luopunut vakityöstäni, käyttänyt säästöni opiskeluun, nipistänyt elämisestä ja asumisen tasosta. Olen reissannut, nähnyt upeita paikkoja, juonut tynnyrikaupalla viiniä ja syönyt hyvää ruokaa. Olen saanut elämääni uusia upeita ihmisiä. Minulla on uusi elämä, mutta niinhän se on, että on luovuttava paljosta saadakseen paljon uutta. Italialaiset kysyvät minulta "Sei pazza?" (oletko hullu) kun kerron, että olen lähtenyt Suomesta, tuosta sosiaaliturvan luvatusta maasta kokeilemaan onneani Italiassa. Kai sitä täytyy olla vähän hullu selvitäkseen täällä.

Elämää pilvilinnoissa

Olen sitä mieltä, että kun päättää heittää menemään kaiken mitä elämässä on siihen totaalisen kyllästymisen pisteen saavuttamiseen asti ollut, takaisin ei ole enää paluuta. Jos sinä päätät heittää vanhan elämän menemään, niin se on sitten siinä ja sitten pitää seurata sydäntään loppuun asti eikä kääntyä takaisin prosessin puolivälissä. Tein päätöksen vuonna 2012, että muutan Italiaan opiskelemaan, luovun hyvästä työstäni, myyn omaisuuteni ja katson mitä tästä päähänpistosta seuraa. Tarkoituksena oli opiskella pari vuotta ja sen jälkeen etsiä hyvä työ, ehkä Suomesta, ehkä jostain muualta. Vaiheita oli siis kolme.
A: Muuta Italiaan
B: Opiskele
C: Valmistu ja hanki työ

Asuin kesällä kaksi kuukautta Suomessa ja keskityin pelkästään gradun kirjoittamiseen, koska tentit ovat pulkassa. Olen varannut valmistumisen joulukuulle ja gradusta puuttuu viimeinen silaus. Asunto Maurin kanssa tuli hankittua syyskuun alussa ja yhteinen elämä on ihanaa, ainakin näin kuukauden jälkeen. Tarvitsin kuitenkin vielä ruksin kohtaan työ. Ikuisena pilvilinnojen rakentajana olen alkanut haaveilemaan omasta bisneksestä. Haluan ostaa oman pikku töllin Toscanan maaseudulta ja perustaa sinne Bed and Breakfastin. Ensin se vaikutti saavuttamattomalta viattomalta pikku haaveilulta, mutta sitten aloin miettimään tosissani, että ihan mahdotonta se ei välttämättä olisi. Opiskeltuani kevään Toscanan alueen turismilakeja tajusin, että se ei sinänsä vaadi kovin hirveätä byrokratiarumbaa ja minulla voisi olla juuri oikeat eväät oman puljun perustamiseen. Syötin ideaa myös Maurille ja luonnollisesti pienen sopeutumisperiodin jälkeen se on alkanut lämmetä ajatukselle. Miksi ei? Se voisi itse jatkaa poliisinuraansa.
Eli minulla on jälleen uusi elämänprojekti, jossa on ihan uudet vaiheet.
A: Hanki työ hotellista/B&Bstä ja hanki käytännön kokemusta
B: Hanki talo
C: Aloita liiketoiminta

Olen jo edennyt pisteessä A. Laitoin summanmutikassa hakemuksia hotelleihin ja B&B:hin ja melko nopeasti tärppäsi. Olen nyt tehnyt muutaman päivän harjoittelua Firenzen keskustassa erään perheomisteisen hotellin respassa, josta käsin pyöritetään myös kolmea muuta perheen omistamaa hotellia. Opettelen pyörittämään hommaa omistajan silmin, koska toimin heidän apunaan sen ajan, kun yksi heistä on äitiyslomalla. Huomenna aloitan itsenäisesti ja toivon, että kaikki menee hyvin, koska tämä on myös itselleni näytön paikka. Haluan todistaa itselleni, että elämässä ei tarvitse vain haaveilla, vaan haaveista voi myös tehdä totta, jos vain näkee tarpeeksi vaivaa.

Olenko ikinä katunut tätä valintaa, että päätin jättää kaiken muun ja muuttaa Italiaan? Pieni paniikki on läsnä melko usein, mutta ikinä en ole valintojani katunut. Opittuani jotain olisi tehnyt asioita toisin, mutta jotkut asiat oppii ainoastaan kantapään kautta. Olen onnellisempi kuin ikinä Helsingissä asuessani. Minulla on ihana mies, asiat on suht hyvin ja kaikki ovet ovat jälleen kerran auki. Pieni paniikki saa ihmisen aina liikkeelle ja se on vain hyvä asia, se ajaa minua eteenpäin ja kohti uusia päähänpistoja.