Välttämättömyydet Italia-fanin ruokakaapissa

Huomasin Suomessa ollessani, että äitini jääkaappi tai ruokahylly ei täytä ollenkaan vaatimuksiani. En osaa kokata äidin perusaineksista mitään järkevää, vaikka äitini onkin oikea velho keittiössä. En omaa tarpeeksi taikavoimia, jotta saisin äidin keittiössä tehtyä ihmeitä, mutta olenkin tehnyt itselleni aivan oman prioriteettilistan, mitä täytyy aina olla kotona.

1. Grana padano tai parmesaani. Molemmat kovia aromaattisia ja pitkään kypsytettyjä juustoja, parmesaani usein voimakkaampi ja arvostetumpi (ja hinnakkaampi). Tätä menee risottoihin, pastaan, uunivuokiin, kasvisgratiineihin ja vaikka mihin, joten sitä täytyy aina olla ulottuvilla. Itse ostan aina lähes kilon köntin, koska kypsytetty juusto säilyy pitkään ja kilohinta on huomattavasti edullisempi. Parmesaanin suurkuluttaja säästää ison loven lompakosta ostamalla enemmän.

2. Espresso. 100 % Arabica-papuja. Aamu ei vaan lähde käyntiin ilman mutteripannussa keitettyä kahvia. Arabica-papu on pehmein maultaan ja olen totuttanut itseni siihen, enää on vaikea vaihtaa. Jos ei kotona ole espressoa, on kriisin paikka lähellä.

3. Mozzarella. Se menee samalla tavalla vaikka mihin, kuin parmesaani. Hyvällä mozzarellalla ja hyllyn halvimmalla on iso ero, mutta se halvinkin kyllä kelpaa mun salaatteihin. Hyvä mozzarella tarjoillaan huoneenlämpöisenä, jolloin se on mehevimmillään. Italialaiset eivät edes säilytä puhvelimozzarellaansa jääkaapissa, koska kylmyys kuulemma pilaa sen herkullisuuden.

4. Tomaatti. Se on jollakin omituisella tavalla yhtä yleishyödyllinen kuin parmesaani. Käytän sitä pastoihin paahtamalla sitä pannulla oliiviöljyssä ja valkosipulissa, kalaisissa risotoissa antamaan säväystä, salaateissa se on ehdoton. Se on mozzarellan paras kaveri. Myös basilika kulkee tomaatin kanssa aina käsi kädessä, mutta näin talvella käytän vähemmän basilikaa.

Tomaattia, puhvelimozzarellaa ja oliiviöljyä

5. Valkoviini. Ruoanlaittoon siis. Sitä menee kaikkeen: pastoihin, risottoihin, sieniruokiin, kastikkeisiin ja myös joskus hieman kokin lasiin.

6. Munakoiso. Erittäin yleishyödyllinen, joskin usein väärinymmärretty vihannes. Monilla tulee varmasti mieleen vetinen munakoisovuoka kouluruokalasta, mutta sellainen väärinkäyttö pitäisi kieltää lailla. Munakoisosiivu tarvitsee kevyen suolauksen, jonka jälkeen odotellaan, että neste alkaa irrota munakoisosta ja se taputellaan paperilla kuivaksi. Sen jälkeen sen voi vaikka paahtaa parilagrillissä ja päälystää oliiviöljyllä maustetulla tomaatti-mozzarella-salaatilla.

7. Oliiviöljy. En käytä mitään muuta. En vain voi palata enää mihinkään muuhun, nyt kun olen siihen tottunut. Ja kroppa on terveempi ja hoikempi kuin koskaan ennen.

8. Balsamiviinietikka. Hyvä sellainen, vuosikausia kypsytetty, jos vain kukkaro antaa periksi. Oliiviöljyn kaveri ja sopii joka salaattiin. Tuli vaikea paikka eteen kotona, kun äiti pyysi tekemään salaattia, eikä mistään löytynyt balsamiviinietikkaa.

9. Sitruuna. Viimeistelee monet ateriat ja antaa häivähdyksen hapokkuuta täyteläisimpiinkin ruokiin. Äyriäispastojen ja -risottojen ehdoton lisuke.

10. Akaasiahunaja. Firenzen markkinoilta saa lähitilalla tuotettua akaasiahunajaa, joka on aivan lyömätön tuote. En ole ikinä maistanut niin hyvää hunajaa. Sitä tuotetaan vain tietty määrä vuodessa ja joskus se on ollut myös loppu toriukolta ja olen kärvistellyt monta kuukautta huonolla hunajalla. Lisään sitä lusikallisen risottoihin, marinadeihin ja kastikkeisiin tasapainottamaan makua.

Jokaisella on kai omat mieltymyksensä, mutta itse olen jäänyt koukkuun näihin ruokiin, jotka inspiroivat jokaista ateriaa. Olen kokeillut kokkailla vaikka mitä, mutta palaan aina näihin perusraaka-aineisiin, joilla jokaiseen ruokaan saadaan häivähdys suolaista, makeaa, happamaa ja täyteläistä.