Avokadosalaatti

Kesä on täällä taas ja mittari näyttää 35 astetta. Italialainen kesä ei tunne lempeitä välimuotoja, vaan on joko helvetillisen kuuma tai sitten sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisee. Kummassakin tapauksessa suljen itseni kotiin ja liikun vain aamuvarhaisella, sillä minusta tuli äiti huhtikuussa ja pikkuinen mustatukkainen tyttöni ei tykkää yhtään kuumasta. Tyttöni on maailman kiltein pieni pallero, mutta ilmeisesti hänellä on suomalaisen lämmönsietokyky, koska hän hikoilee kuin pieni pesusieni. Onneksi kotona on ilmastointi niin ei tarvitse kärvistellä.

Kokkailussa olen koettanut tehdä yksinkertaista ja nopeaa, mutta samalla hyvää ja terveellistä. Viime viikonloppuna tein italialaisille ystävilleni alkupalaksi avokadosalaattia, joka katosi samantien parempiin suihin. Salaatti on todella yksinkertainen, mutta raaka-aineet olivat priimaluokkaa, oliiviöljystä ja etikasta lähtien.

Avokadosalaatti

½ pussia salaattisekoitusta

1 avokado

2 tomaattia

1 iso mozzarella tai puhvelimozzarella

100 g ilmakuivattua kinkkua

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

balsamicoa

1 rkl sitruunamehua

balsamicosiirappia

Asettele salaattiastian pohjalle salaattisekoitus, joka on maustettu oliiviöljyllä ja balsamicolla. Leikkaa samankokoisiksi siivuiksi tomaatit, mozzarella sekä avokado. Asettele salaattipohjan päälle vuorotellen siivuja. Lisää päälle loraus oliiviöljyä sekä sitruunamehua, mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Asettele päälle parmankinkkusiivut ja koristele balsamicosiirapilla. Helppo ja raikas kesäinen alkupala on valmis.

Piadinat

Piadinat ovat Emilia-Romagnan maakunnasta kotoisin oleva välipalaherkku. Piadina on vehnästä ja laardista valmistettu lätty, joka lämmitetään pannulla ja jonka väliin laitetaan vaikkapa juustoa ja kinkkua. Itse teen usein piadinan lounaaksi, koska se on helppoa ja nopeaa. Piadinat ostan valmiina kaupasta, koska valmistaminen on työlästä ja kaupan valikoimat ovat hyviä ja edullisia. Vaikka Suomesta ei piadinaa kaupasta saakaan, ostin itse usein Suomessa asuessani isoja vehnätortilloja, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin piadinat, vaikkakin hieman ohuempia. Lopputulosta se ei haittaa.

Piadinat tortilloista

4:lle

4 isoa vehnätortillaa

2 mozzarellaa

100 g parmankinkkua

2 tomaattia

rucolaa

Pilko mozzarellat ja tomaatit siivuiksi. Lämmitä pannulla yksi vehnätortilla kerrallaan. Kun tortilla on hieman lämmennyt, laita toiselle sivulle mozzarella- ja tomaattisiivuja, parmankinkkusiivuja ja rucolaa. Taita tortillan toinen sivu päälle ja paahda hetki kunnes tortilla on rapea kummaltakin pinnalta. Valmista näin kaikki neljä tortillaa. Nauti lämpimänä.

Piadinan sisään käyvät myös muut juustot ja leikkeleet, oman maun mukaan. Kokeile chorizosiivuja ja vuohenjuustoa tai nuorta toscanalaista pecorinoa ja napolin salamia.

Lohi-katkarapurisotto ja arancinit

Lohirisotto syntyi sattumalta perinteisen sienirisoton sijaan, jota teen kuitenkin useimmiten. Lohirisoton herkullisuus yllätti itsenikin, joten taidan tehdä hieman useammin eri sovelluksia risotosta. On se vaan niin herkkua.

Lohi-katkarapurisotto

3-4:lle
200 g lohta
350 g Arborio-risottoriisiä
8 dl kasvislientä

2 dl katkarapuja
1 dl valkoviiniä
1 rkl voita
1 rkl extraneitsytoliiviöljyä
1 kynsi valkosipulia

1 rkl tomaattipyrettä

oliiviöljyä

voita
parmesaania

 1. Kuumenna kattilassa öljy, lisää pieneksi pilkottu valkosipuli. Lisää paloiksi pilkottu lohi ja ruskista kauttaaltaan. Poimi sitten lohipalat syrjään hetkeksi.
2. Lisää öljyyn ruokalusikallinen tomaattipyrettä ja riisi. Anna riisin imeä öljy ja lisää sitten valkoviini. Kun viini on imeytynyt, lisää noin desilitra kasvislientä. Jatka nesteen lisäämistä sitä mukaa kun riisi imee nestettä. Kun riisi on melko kypsää, lisää lohipalat jälleen sekaan. Heitä sekaan myös kourallinen silputtua basilikaa.
3. Kun riisi on lähes täysin kypsää, lisää katkaravut. Sekoita hyvin ja riisin ollessa valmista lisää lusikallinen voita ja hieman parmesaania.

Koristele risottopata sitruunalohkoilla ja persiljalla

VINKKI:
Ylijääneen risoton voi ottaa hyötykäyttöön tekemällä sisilialaistyyppisiä risottopalloja, eli arancineja. Sekoita risottoon hieman kananmunaa ja pyörittele palloja, joihin laitetaan pieni pala mozzarellaa sisälle. Pallot pyöritetään  kananmunassa, jossa on vähän suolaa ja pippuria, sitten korppujauhossa ja friteerataan. Suosittelen kokeilemaan jos eilinen risotto näyttää siltä että sitä voisi käyttää ryynisenä tapettiliisterinä.

arancinit

Loppukesän satoa - Tattipiirakka

Ehti taas vierähtää tovi, että palasin blogin pariin. Tosin olen ollut niin kiinni ruokakulttuuria käsittelevän graduni parissa, että muutoin ruuasta kirjoittaminen ei ole oikein hotsittanut. Nyt on kuitenkin pakko, koska vuoden paras aika on täällä taas, näin ruokafanin näkökulmasta.

Olen tällä hetkellä Suomessa, pitämässä pientä paussia tulikuumasta Italialaisesta kesästä ja täytyy sanoa, että Suomi on tehnyt hyvää. Raitis ilma, hiljaisuus, ympäröivä luonto ja rehelliset ja aidot ihmiset, niitä olen kaivannut oikein haikein mielin ja olen taas löytänyt uudenlaista sisäistä rauhaa. Sanovat, että kesä on ollut liian kylmä, mutta minua ei haittaa yhtään, Italiassa on ollut kuumin kesä 150 vuoteen. Myös italialainen poikaystäväni vietti Suomessa pari viikkoa ja palasi tällä viikolla hampaita kiristellen Italiaan, ei kuulemma millään olisi haluttanut palata. Tutustutin kaverin myös Suomalaiseen mökkielämään. Ilman juoksevaa vettä hyttysparven suristessa käristettiin mökillä kunnon grillimakkaraa. Mökkielämä on kuulemma hanurista, mutta grillimakkaraa voin tuoda tuliaisiksi palatessani takaisin Italiaan. Yöks.

Vein hänet myös sienimetsään, koska sehän on ihan parhaita juttuja mitä Suomessa voi ylipäätänsä tehdä. Italiassa ei tunneta ollenkaan sellaista mystistä asiaa kuin jokamiehen oikeus, aina pitää jollekin maksaa tai hakea jokin erityislupa, jos haluaa yhdenkin oksan puskasta taittaa. Puskista löytyi tällä kertaa voitatteja, punikkitatteja, kangastatteja sekä jokunen herkkutattikin siellä jo pilkotti. Italialaiset ovat tattifaneja ja itsekin tunnen niitä parhaiten. Olen jo muutaman tattiruuan loihtinut ja tässä niistä yksi, aivan hurmaava tattipiirakka.

Tämän ohjeen tatit kerättiin tänään Sanginjoen seudulta Oulussa. Kävin ystäväni kanssa nauttimassa kahvit kuksamukista Sanginjoen Lemmenpolulla ja tuijottelemassa sieniä. Tänään oli todella kaunis kesäpäivä ja mietimme keskenämme, että olisipa paikka ihanan romanttinen paikka raahata myös poikaystävä hengittelemään raitista ilmaa, vaikka väkisin. Suosittelen, vaikka paikka onkin sen verran suosittu, että sienet oli jo räävitty päältä.

Lemmenpolku Sanginjoella Oulussa

Tattipiirakka

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja

1 dl täysjyväjauhoja

100 g voita

suolaa

1 dl juustoraastetta 

 ½ dl vettä

Täyte

4 dl erilaisia tatteja kuutoituna

½ sipuli

voita

100 g kinkkua

2 dl juustoraastetta

timjamia 

mustapippuria

1,5 dl kermaa

2 munaa 

Pohja: kuutioi voi ja lisää muut ainekset, vaivaa käsin aineksista tasainen taikina. Painele n. 28 cm piirakkavuoan pohjalle.

Täyte: Kuutioi tatit ja heitä ne rasvattomalle kuumalle pannulle. Kun tateista on haihtunut nestettä, lisää voi ja puolikas kuutiotu sipuli. Paista kunnes sipuli on kypsynyt, lisää hieman suolaa.

Levitä hieman jäähtyneet tatit pohjan päälle. Lisää kuutioitu kinkku, juustoraaste, tuoretta timjamia sekä mustapippuria. Sekoita kerma ja munat, lisää hieman suolaa ja kaada täytteen päälle.

Paista 175-asteisessa uunissa noin puolisen tuntia. Seuraile uunia ja ota pois kun piirakka on saanut kullanruskean sävyn. 

Tattipiirakka

Itse lorautin myös hieman peperoncino-öljyä täytteen sekaan ennen paistamista, mutta jos ei pidä tulisesta, peperoncinon voi jättää väliin.

Tervetuloa aperitiiville

Täytyy sanoa: niin paljon kuin italialainen byrokratia aiheuttaakin hammasten kiristystä, tässä maassa on monta asiaa, jotka pitävät koti-ikävän Suomeen loitolla. Aperitiivi kuuluu ehdottomasti kärkikastiin. Aperitiivi käsittää yhden cocktailin tai viinilasillisen, jonka hintaan sisältyy pienehkö buffet, josta löytyy pientä naposteltavaa erilaisten antipastojen muodossa. Aperitiivi nautitaan noin klo 19 -21 välisenä aikana ja se maksaa 7 - 9 euroa. Konsepti on loistava ja valtavan suosittu. Pyörähdän aperitiivilla noin kerran viikossa. Ei tarvitse kokata illallista, kun vaihtoehtoisesti voi mennä kavereiden kanssa drinkille ja samalla syödä niin paljon kuin jaksaa. Kuka viitsisisikään kokkailla kun on tällainen vaihtoehto?

Viereisessä kuvassa aperitiivivalinnakseni osui mojito, jonka oheen keräsin hieman naposteltavaa. Tällä kertaa lautaselta löytyi friteerattuja anjoviksia,  oliiveja, friteerattua munakoisoa, scamorzaa (savustettu provola-tyyppinen juusto) sekä filotaikinaan käärittyä kanaa. Valinnanvaraa on enemmänkin, pienelle lautaselle ei saa vain mahtumaan kaikkea mitä haluaisi...

Vaikka harmillisesti Suomessa ei tällaista olekaan, tämäntyyppistä illanviettoa voi järjestää kotosallakin. Ennen kuin muutin Italiaan, huomasin, että Suomessa myydään vihdoin ja viimein Aperolia. Aperolia tarvitaan oikeanlaisen spritzin valmistukseen.

Lo Spritz, kaikkien aperitiivien äiti, on Italiassa suosituin juomavaihtoehto. Aperol Spritz on maultaan hieman katkeromainen.

Aperol Spritz

4 cl aperolia

8 cl proseccoa

4 cl soodaa

jääpaloja
appelsiinisiivu

Laita isoon viinilasiin jääpalat ja appelsiinisiivu, lisää aperol, prosecco ja lopuksi sooda. Sekoita hyvin.

Drinkki on todella simppeli, melko kevyt ja kesäinen.
Sehän ei haittaa, itse juon sitä vuoden ympäri...

Aikaisemmin blogissani kirjoitin kuinka valmistaa hyvin yksinkertaisesti italialainen alkupalatarjoilu. http://mantelikeksi.blogspot.fi/2013/01/antipasti-eli-italialaiset-alkupalat.html
Viimeksi järjestäessäni tällaista illanviettoa näin hieman enemmän vaivaa ja tarjoilin leikkelevalikoiman ja juustojen lisäksi itse valmistamiani crostineja, gratinoituja kesäkurpitsoja, maustettuja paprikoita, prosciutto-melonisiivuja ja marinoituja oliiveja.

Katkarapucrostinit aiolilla

Aioli:
2 dl majoneesia
1 raastettu valkosipulin kynsi
rouhittua mustapippuria
1 rkl oliiviöljyä
½ tl hunajaa
½ rkl valkoista balsamiviinietikkaa

Sekoita kaikki aiolin ainekset hyvin, valmista mielellään jo edellisenä päivänä, jotta se ehtii maustua.

Katkaravut:
250 g suuria pakastekatkarapuja (tuoreet ovat parempia, mutta nämäkin käyvät)
½ sitruunan mehu, 1 limen mehu. Mausta katkaravut sitrusmehulla.

Leikkaa 1 kokonainen patonki melko ohuksi viipaleiksi. Paahda uunissa n. 200 asteessa, kunnes viipaleet ovat rapeita. Tämä ei vie paljon aikaa uunissa! Kun viipaleet ovat jäähtyneet, laita jokaiselle palalle noin ruokalusikallinen aiolia ja lusikallinen katkarapuja päälle. Muista valuttaa liika mehu katkaravuista. Asettele crostinit tarjolle.

Gratinoidut zucchinit

2 suurta kesäkurpitsaa
50 g raastettua parmesaania
50 g korppujauhoja
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsat melko kapeiksi siivuiksi. Keitä siivuja kiehuvassa suolavedessä reilu 5 minuuttia. Valuta hyvin. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Asettele kesäkurpitsasiivut pellille vierekkäin, lorauta päälle oliiviöljyä, lisää raastettu parmesaani ja korppujauho pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria. Gratinoi uunissa noin 20 minuuttia. Uunia kannattaa seurailla, ota kesäkurpitsat ulos, kun pinta on ruskistunut.

Maustetut paprikat

2 isoa paprikaa
kourallinen silputtua basilikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi

Paahda paprikat uunissa kauttaaltaan, kunnes ne ovat joka puolelta mustia. Laita paprikat muovipussiin ja sulje se hyvin. Kun paprikat ovat jäähtyneet, kuori lähtee kuin itsestään irti ja paprikat on helppo suikaloida käsin kulhoon. Lisää kulhoon pilkottu valkosipuli, oliiviöljy, suola ja basilika. Anna maustua reilusti ennen tarjoilua

Marinoidut Oliivit ja muut tarjoiltavat löytyvät vanhasta blogipostaukesta.

Lohiantipasto - pala Suomea ja Italiaa

Palasin kotiin joululomille. Puolet matkalaukun painosta koostui salameista, juustoista sekä muista herkuista mitä toin kotiin tuliaisiksi ja se matkalaukku painoi PALJON, mistä löytyy todisteena hiertymät kämmenissä raahatessani sitä Firenzestä Rooman kautta Ouluun.

Kotona kuuntelin äitini juttuja ruokapettymyksistä, mihin valitettavan usein Suomessa törmää, koska raaka-ainetta ja sen ominaismakua ei osata korostaa ammattilaispiireissäkään paljon. Esimerkkinä toimii pikkujouluillallinen, jossa alkupalana paahtoleivän palanen, jonka päällä pieniä pakastekatkarapuja, pääruokana lihaa, haaleita perunoita, kesäkurpitsaa maustettuna herkkusienellä ja koristeena mangonpalanen(!)... Valkosuklaamousse jälkiruokana oli kuulemma hyvä, mutta tämä mauton gourmet-elämys maksoi 49 euroa per lärvi. Italiassa olisi melko raivostunutta porukkaa.

Hyviä raaka-aineita käsitellään väärin ja lautaselta löytyy mitä oudompia yhdistelmiä, mikä pilaa koko annoksen. Ongelmana on myös, että nuoret kokit oppivat kaatamaan ravintoloissa valmisteet pussista paistopellille ja siitä lautaselle, minkä odotetaan riittävän asiakkaalle. Jos Suomessa asiakas ei osaa odottaa enempää, eikö suunta ole aina vain alaspäin? Siksi onkin todella harvinaista, että käyn Suomessa ravintoloissa. Sen ei pitäisi olla näin, minun ei pitäisi aina pettyä ja maksaa siitä kovaa hintaa.

Nyt kun olen täällä, haluan samalla tehdä ruokaa, jossa voin yhdistää suomalaisia ja italialaisia elementtejä ja haluan myös osoittaa miten jostain hyvin yksinkertaisesta voi luoda todella miellyttävän makuelämyksen.

Siksi tein tällaisen lohialkupalan, joka sopii myös juhlaan näin joulun aikaan

Lohiantipasto

4:lle

4 pienehköä kesäkurpitsaa (pienet ovat maukkaampia!)

200 g kylmäsavulohta

4 palaa hyvää ruisleipää

rucolaa

50 g grana padano- tai parmesanlastuja

balsamicosiirappia

Kastike kesäkurpitsoille:

4 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

tippa hunajaa

hieman chiliä (peperoncinoa)

suolaa

Leikkaa kesäkurpitsat pitkittäin siivuiksi ja asettele ne vierekkäin. Ripota suolaa, joka viipaleelle, jotta kesäkurpitsasta alkaa irrota nestettä. Jätä puoleksi tunniksi itkettymään.

Valmista kastike. Sekoita kaikki ainekset, laita valkosipulinkynsi kokonaisena, mutta leikkaa siihen viilto, jotta se pääsee maustamaan öljyä juuri sopivasti.

Pyyhi kesäkurpitsoista neste, kun aika on kulunut loppuun. Lämmitä pannu kuumaksi ja paahda kesäkurpitsasiivut pannulla ILMAN ÖLJYÄ, jotta ne kypsyvät ja saavat hieman väriä.

Laita paahtuneet viipaleet öljyseokseen. Poista valkosipulinkynsi.

Kokoa annos: Laita ensin kastikkeessa maustuneita viipaleita pohjalle. Paahda ruisleipää uunissa hieman, jotta siitä tulee rapea ja lisää se lautaselle. Lisää leivän päälle kylmäsavulohisiivu. Koristele rucolalla, grana- tai parmesanlastuilla sekä balsamicosiirapilla.

Yksinkertaista, mutta todella hyvää.

Polpo al sugo - Mustekalaa tomaattikastikkeessa

Mustekalan valmistamiseen olen tutustunut vasta tänä vuonna, koska Suomessa en usein ole törmännyt kyseiseen otukseen edes pakastealtaissa. Varmasti sitä jostakin saa (kauppahalli, paremmin varustettujen ruokakauppojen pakastealtaat) eli jos ui vastaan niin kerron miten se kannattaa valmistaa italialaiseen tapaan.

Itse tutustuin mustekalan, tai oikeastaan kalmarin valmistukseen ystävieni luona Roomassa. Ystäväni mies valmisti kalmaria tomaattikastikkeessa ja opetti minua puhdistamaan kalmaria oikeaoppisesti. Seuraavan kerran tullessani käymään ystäväni mies hehkutti, että hän haluaa valmistaa minulle jotain todella erikoista ja herkullista: kalmaria tomaattikastikkeessa. Huomautin ystävällisesti, että hän valmisti samaa "erikoisuutta" viimeksi ja opetti minua kädestä pitäen kuinka kalmareita puhdistetaan. Itse sävelsin tämän reseptin viimeksi käydessäni anopilla kylässä. Anoppi paukautti padallisen mustekaloja pöytään ja totesi, että voisin valmistaa niistä jotain. Minähän valmistin ja halusin tehdä jotain samanlaista kuin ystäväni mies tekee näemmä joka kerran käydessäni kylässä.

Tähän käy oikeastaan kalmari tai mustekala kumpi vain. Itse käytin viimeksi pakastettua mustekalaa, mutta tuore kalmari sopii myös oikein hyvin. Tärkeintä on puhdistaa otus hyvin, eri irroittaa "nokka", silmät, aivot sekä reilumman kokoisesta kaverista pintanahka.

Polpo al sugo

4:lle

3 keskikokoista mustekalaa (vähempikin riittää jos teet tätä alkupalaksi)

2 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

1 dl valkoviiniä

400g tomaattikastiketta (ohje alla)

10 oliivia

Chiliä (peperoncinoa)

Persiljaa

Mustapippuria

4 kpl pannulla paahdettua leipäviipaletta

Tomaattikastike:

400g tomaattimurskaa

valkosipulia raastettuna

tilkka öljyä

suolaa + sokeria

Kiehauta tomaattimurska, raasta sekaan hieman valkosipulia, lisää tilkka öljyä, suolaa ja sokeria ja halutessasi yrttejä. Maista, että mausteet ovat tasapainossa

1. Pilko mustekalat n. 2cmx2cm kokoisiksi kappaleiksi.

2. Lämmitä öljy pannulla ja lisää pilkottu valkosipulinkynsi. Laita mustekalakuutiot sekaan.

3. Paista mustekalaa hetki ja lisää valkoviini

4. Kun alkoholi on höyrystynyt pois, lisää tomaattikastike sekä oliivit ja hieman chiliä. Hauduta mustekalaa n. 10 minuuttia. Maista tarvitseeko kastike suolaa.

5. Lisää lopuksi mustapippuria, reilusti pilkottua persiljaa.

Paahda lopuksi leipäviipaleet. Aseta yksi leipäviipale kullekin lautaselle ja lisää mustekalakastike päälle. Koristele halutessasi tuoreella basilikalla. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Suosittelen sauvignonia Friulin maakunnasta.

Täytetyt chilipaprikat

Sain tässä eräänä päivänä ihan ikioman chilikasvin, jota yritän epätoivoisesti pitää elossa ikkunalaudalla. Lähdin viikoksi Italiaan ja chilini olivat päässeet vähän kuivahtamaan, joten päätin säästää kasviparan pidemmältä kidutukselta ja tehdä niistä jotain hyvää, jotta edes joku pääsee niistä nauttimaan. Nämä chilit olivat suunnilleen keskivahvoja, mutta jos ei pidä kovin tulisesta, kaupasta löytyy myös pieniä suippopaprikoita, jotka sopivat tarkoitukseen.

EDIT: Vinkki: tähän sopii erinomaisesti myös pienet makeat paprikat, joita silloin tällöin löytää marketeista.

Peperoncini ripieni con tonno

(Tonnikalalla täytetyt chilipaprikat)

4 - 6 chilipaprikaa

1 prk tonnikalaa (mieluiten oliiviöljyssä)

1 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

1 tl kapriksia

2 rkl korppujauhoja

silputtua persiljaa

sitruunamehua

(Mozzarellaa viipaleina)

Leikkaa chilipaprikoihin viilto, niin että ne pystyy levittämään auki. Kaavi siemenet pois.

Sekoita kulhossa tonnikala, oliiviöljy ja kaprikset. Raasta sekaan valkosipuli ja lisää mausteet sekä persiljasilppu. Lisää hieman suolaa tarvittaessa. Sekoita tasaiseksi ja paina seos lusikalla paprikoiden päälle.

Kuumenna uuni noin 225-250 asteeseen. Paista paprikoita 10-15 minuuttia, kunnes ne saavat väriä. Halutessasi lisää mozzarellasiivu jokaisen paprikan päälle ennen paistamista. Nämä ovat kyllä herkullisia ilmankin! Purista päälle hieman sitruunamehua jos et laita mozzarellaa.

Vinkki: Tee itse korppujauhoja, esim valkosipulikrutongeista. Sopii tähän mainiosti ja sitä käytin itse.



Täytetyt pikkupaprikat samalla reseptillä

Frittata Salsiccia-makkaralla ja kirsikkatomaateilla

Frittatan eli omeletin opetteleminen on vaatinut itseltäni kärsivällisyyttä. Usein käy niin että sen polttaa alta, mutta pinta jää raa'aksi. Onkin tärkeää, että frittatalle antaa aikaa valmistua matalammassa lämpötilassa.

Käytin tähän frittataan hieman tulisempaa, suolaista raakamakkaraa, salsiccia piccantea. Se antaa frittatalle mukavasti suolaista makua. Älkää antako kuvan hämätä, tämä omeletti näyttää ihan pizzalta, mutta ihka aito frittata se on. Tässä aitous-asiassa on useampi koulukunta, jotkut paistavat frittatan molemmin puolin ja ilman täytteitä, mutta minulla ei rehellisesti ole hajuakaan mikä on se oikeaoppinen versio. Tämä on Frittata alla Elisa.

2:lle

1 valkosipulinkynsi
1 Salsiccia piccante-raakamakkara (n. 100 g)
10 kpl kirsikkatomaatteja
2 kananmunaa
½ dl maitoa
tuoretta basilikaa
parmesaaniraastetta
mustapippuria

Sekoita kupissa kananmunat ja maito.

Tee valkosipulinkynteen viilto ja paista sitä tilkassa oliiviöljyä pannulla. Pilko salsiccia-makkara ja lisää palat pannulle. Paista ne kypsiksi. Ota valkosipulinkynsi pois.
Halkaise kirsikkatomaatit puoliksi ja lisää ne pannulle. Lisää hieman pilkottua basilikaa.
Kun tomaatit ovat hetken paistuneet pannulla, lisää sekaan kananmunaseos. Alenna lämpötilaa ja anna frittatan hautua hiljalleen. Ripottele pinnalle hieman parmesaaniraastetta ja mustapippuria. Kun pinta on hyytynyt, aseta frittata tarjolle.

Koristele parmesaanilla ja basilikalla

Antipasti eli italialaiset alkupalat. Tähän tarvitaan myös muutama ystävä ja hieman proseccoa.

Minulla on hienoja muistoja niistä päivistä, kun olemme kokoontuneet ystävieni kanssa yhteen herkuttelemaan italialaisilla alkupaloilla. Ne ovat olleet lämpimiä kesäpäiviä, jolloin on pelkästään vain hauska olla yhdessä ja juoda hieman viiniä. Italialaiset alkupalat eli antipasti sopivat hyvin illanviettoon tai hieman juhlavamman aterian aloitteluun ja raaka-aineissa on mistä valita, kun vain hieman käyttää mielikuvitustaan.

Hyvään antipastopöytään kannattaa varata muutamia eri leikkeleitä ja juustoja.

Esimerkkejä

Leikkeleet

Prosciutto di Parma (ilmakuivattua parmankinkkua)

Salame di Napoli (napolilainen salami)

Bresaola (ilmakuivattua naudanlihaa)

Salamino calabrese (tulinen calabrialainen pikkusalami)

muita: Coppa, salame veneto, salame milano, salame felino, ventricina, finocchiona (fenkolisalami)

Juustot

Parmesaani (hyvistä kaupoista löytyy myös pitempään kypsytettyjä, aromaattisia parmesaaneja)

Taleggio (vaalea lehmänmaidosta valmistettu pehmeä homejuusto)

Gorgonzola (sinihomejuusto)

Provolone piccante (kypsytetty puolikova juusto)

muita: Asiago, erilaiset pecorinot (mm. toscano, tryffeleillä maustettu, pitkään kypsytetty tai nuori juusto) Montasio, Fontina, Toma

Juustot ja leikkeleet ovat ehkä pääosassa, mutta niiden seuraksi tarvitaan kaikkea muuta pientä mukavaa, kuten erilaisia vihanneksia öljyssä ja leipätikkuja. Makujen tulee korostaa toisiaan.

Vihannekset öljyssä löytyvät yleensä valmiiksi purkeissa kaupan säilykeosastolta. Tämä säästää aikaa ja vaivaa, jos herkut täytyy laittaa esille nopeasti.

Esimerkkejä:

Grillattuja artisokkia, munakoisoja, paprikoita tai kesäkurpitsoja

Oliiveja (kts. marinoidut oliivit http://mantelikeksi.blogspot.fi/2013/03/insalata-al-salmone-lohisalaatti.html)

Leipätikkuja tai patonkia, kaupasta löytyy usein eri tavalla maustettuja

Viikunahilloa juustojen seuraksi

Artisokkapestoa, basilikapestoa tai punaista pestoa leipätikuille tai leivälle (kts. artisokkapeston ohje http://mantelikeksi.blogspot.fi/2012/12/artisokkapesto.html)

Leipäpalojen dippailuun voi myös tehdä herkullisen kastikkeen:

1 dl EV oliiviöljyä

½ dl valkoista balsamicoa

1 tl hunajaa

merisuolaa myllystä

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja laita kulhoon tarjolle

Artisokkapesto

Artisokkapestolle ei varsinaisesti löydy tarinaa, se yksinkertaisesti syntyi jääkaapissa olevista aineksista. Siitä tuli kylläkin uskomattoman hyvää. Artisokkapeston kannattaa antaa hieman marinoitua jääkaapissa, jos sitä tarjoilee sellaisenaan

 Artisokkapesto

250 g grillattuja artisokkia öljyssä
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia
2 oliivia
1 iso valkosipulinkynsi
1 dl pecorino romanoa raastettuna
3 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
mustapippuria
muutama tippa sitruunamehua
kourallinen persiljaa


Laita kaikki ainekset sekoittimeen ja sekoita tasaiseksi pestoksi. Maista pestoa ja lisää aineksia oman maun mukaan.

Artisokkapestoa voi levittää leivän päälle tai sekoittaa pastaan. Itse keitin fettucine-pastaa ja sekoitin pestoa siihen. Päälle lisäsin vielä pecorino romanoa. Artisokkapesto sopii hyvin myös bruschettan päälle tai leipätikkujen kanssa dippailtavaksi

Sinisimpukoita. It's a family thing.

Perheeni on siinä mielessä erikoinen, että ainoa asia mistä oikeastaan puhumme keskenämme tuntikausia, on ruoka. Minulla on kaksi siskoa ja äiti, jota myös ystäväni kutsuvat Masterchefiksi. Tunnen paljon kovatasoisia ruuanlaittajia, mutta mielestäni äitini ruoka on aina parasta. Ja koetan olla puolueeton. Äiti on opettanut minua keräämään sieniä, käyttämään yrttejä ja kaikkea mitä vain voin saada luonnosta irti. Äiti pysäyttää minut, kun yli-innokkaana olen huitaisemassa naamaani myrkkymarjoja, joten suurkiitos siitä.

Siskoni ja lankomieheni ovat innokkaita ruuanlaittajia ja aina kun kokoonnumme yhteen, pöydässä on pelkästään parasta ja kukin saa osoittaa taitonsa omalla sektorillaan. Lankoni leipoo niin paljon, että häntä on pyydetty muutamaan otteeseen rajoittamaan keittiössä vietettyä aikaa. En tiedä mikä tätä porukkaa vaivaa, kai se on jokin tarttuva tauti.

Vähän aikaa sitten kokoonnuimme syömään äitini, tätini ja siskoni perheen kesken. Tätini on myös hyvin innoissaan ruuasta, mutta hän ei ehkä ole tarkemmin perehtynyt ruuanlaiton tekniseen puoleen. Hän toi mukanaan pussillisen sinisimpukoita alkupalaksi illalliselle. Keittiössä hän tiedusteli, että mitenköhän kyseisiä nilviäisiä valmistetaan. Kysyin vähän ymmälläni, että miten hän kuvittelisi valmistelun suunnilleen menevän. Tätini olisi kuulemma heittänyt simpukat pesemättä kanaliemeen, antanut porista siellä tovin ja pistänyt tarjolle. En osaa kuvitella miltä tämä herkku maistuisi, enkä välttämättä halua tietääkään, joten tarjouduin valmistamaan simpukat itse.

Sinisimpukat

1 kg Sinisimpukoita

½ dl Extraneitsytoliiviöljyä

2 kynttä valkosipulia tai yksi punasipuli

n. 1 dl pieneksi pilkottua aurinkokuivattua tomaattia

2-3 dl valkoviiniä
1 tl merisuolaa
Kourallinen silputtua persiljaa

Sitruunalohkoja ja tuoretta patonkia tarjoiluun

1. Puhdista ja harjaa simpukat hyvin viileässä vedessä. Leikkaa saksilla pois mahdollinen "parta". Aukiolevia simpukoita voi kevyesti kopauttaa kuoreen. Jos se sulkeutuu, elukka on elossa. Jätä simpukat veteen lillumaan.

2. Kuullota pilkottua valkosipulia (tai punasipulia) reilussa oliiviöljyssä isossa kattilassa. Lisää sitten pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää valkoviini, suola, hieman persiljaa ja anna kiehahtaa.

3. Lisää simpukat liemeen ja laita kansi kattilan päälle noin 5 minuutiksi. Kääntele varovasti kiehumisen aikana. Kun simpukat ovat auenneet, ota kattila pois liedeltä ja lisää loput persiljasilpusta. Tarjoile simpukat sitruunalohkojen ja tuoreen leivän kanssa.

Pitta-leipä

Pitta-leipä on Calabrialainen erikoisuus, jonka löysin sattumalta massiivisesta Culinaria Italia-keittokirjastani. Kirja oli auki työpöydälläni, josta eräs calabrialainen kokki sen hoksasi ja neuvoi minua paistamaan pittaa pannulla kirjassa neuvotun uunin sijaan. Päätin kokeilla.

Pittaleipiä sardelleilla, kapriksilla ja oreganolla sekä
 kirsikkatomaateilla, pestolla ja basilikalla

Pitta-leipä

Noin 4 kpl.

1 ½ dl vettä

n. 4 dl durumjauhoja

1 rkl extraneitsytoliiviöljyä

1 tl suolaa
½ pussia kuivahiivaa

1. Sekoita pieni määrä durumjauhoa ja kuivahiiva keskenään.
2. Sekoita lämpimään veteen oliiviöljyä ja suolaa. Lisää pieni määrä jauhoja johon kuivahiiva on sekoitettuna. Alusta taikinaa ja lisää jauhoja vähitellen ja tarvittaessa. Siirrä taikina nousemaan kun se irtoilee hyvin reunoilta. Anna nousta ainakin tunnin ajan.
3. Jaa noussut taikina neljään osaan. Levitä hieman durumjauhoja sopivalle alustalle ja muotoile taikinasta neljä  noin 15 cm halkaisijaltaan olevia kiekkoja. Jätä hetkeksi nousemaan.
4. Laita pannu kuumenemaan. Nostele pittat yksi kerrallaan pannulle ja paista noin 2 min per puoli. Seuraa pinnan paistumista ja käytä paistamiseen aikaa sen mukaan.

Kun pittat ovat valmiit, voit käyttää niiden päälle mitä vain. Laita Pittan päälle ainekset ja paahda 220-asteisessa uunissa grillivastuksella 5 minuuttia. Tässä itse käyttämiäni makuyhdistelmiä:

Sardellifileitä
Kapriksia
Oreganoa
Ripaus oliiviöljyä
Mozzarellaa

Kirsikkatomaatteja
Basilikapestoa
Ripaus oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa (paistamisen jälkeen

Prosciutto crudo
Mozzarella
Tomaattisiivuja
Rucolaa (paistamisen jälkeen)

Paistettuja ohuita munakoisosiivuja
Ripaus oliiviöljyä
Raastettua parmesaania

Päällisaineksissa vain mielikuvitus on rajana. Erilaiset kuivatut yrtit sopivat mausteeksi ja makua saa vaihtelemalla esim. italialaisia leikkeleitä ja juustoja.