Kurpitsakeitto

Syksy tulee myös Firenzeen... Pikku hiljaa. Elän toivossa. Välillä tulee sateisia päiviä, asteita on vain 19 ja ajattelen, että jes, nyt se alkaa! Sitten seuraavana päivänä on taas 27 astetta ja harmittaa, että lähdin aamulla liikkeelle kevyttoppatakissa.

Olen syysihminen. Rakastan sienestystä, kirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä, villapaitoja, tippuvia lehtiä, kynttilöitä, hiljalleen laskeutuvaa hämärää.... Kesä on ihan kiva, mutta Italiassa on usein niin kuuma ettei oikein jaksa reippailla. Ellei lähde vaikka Cinque Terren luonnonpuistoon Ligurian rannikolle kävelyreitelle. Se on ainoaa ulkoilmareippailua mitä sietää suhteellisen hyvin helteelläkin, vaikka reitit ovatkin rankkoja.

Syksyllä parasta on kausiruoka, eli kurpitsat, sienet, kastanjat, uuden sadon viini, viikunat....
Tein ihanan kermaisen keiton kurpitsasta syysfiilistelyssäni.

Kurpitsakeitto

n. 400 g pilkottua kurpitsaa

2 perunaa

2 porkkanaa

1 punasipuli

1 tl sokeria

0,8 l vettä

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl balsamiviinietikkaa

½ pakettia philadelphia-tuorejuustoa

suolaa

pippuria

n. 3 dl keitettyä riisiä, ohraa ja spelttiä

Keitä kypsäksi riisi, ohra ja speltti. Pilko vihannekset pieneksi. Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja lisää vihannekset. Paistele miedolla lämmöllä, kunnes sipuli alkaa pehmetä. Lisää sokeri ja balsamiviinietikka. Paista hetki ja lisää vettä sen verran, että vihannekset peittyvät. Keitä kypsäksi ja mausta pippurilla ja suolalla. Ota kattila pois liedeltä ja muussaa keitto sauvasekoittimella sileäksi. Laita kattila uudestaan liedelle ja hauduttele, lisää tuorejuusto ja anna sen sulaa joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada riisi, ohra ja speltti valmiin keiton sekaan ja sekoittele. Jaa keitto lautasille ja lisää loraus oliiviöljyä ja hieman parmesaania valmiin annoksen päälle. Tarjoa taralli-keksien kanssa.

Grillattu munakoisosalaatti

Grillattu munakoisosalaatti:

1 munakoiso

200 g kirsikkatomaatteja

½ valkosipulinkynsi

4 rkl oliiviöljyä

kourallinen basilikanlehtiä

½ tl hunajaa
1 mozzarella

1 rkl sitruunamehua (tai valkoviinietikkaa)

suolaa

Rucolaa
Balsamicoriirappia

Valmista ensin tomaattihöystö. Pilko tomaatit ja mozzarella, hienonna valkosipulinpuolikas ja laita ne kulhoon. Lisää hienonnettu basilika, oliiviöljy, hunaja, sitruunamehu sekä ripaus suolaa. Sekoita ja jätä maustumaan.

Pilko munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Levitä ne leikkuulaudalle ja suolaa jokaisen siivun pinta. Jätä "itkettymään" noin 20 minuutiksi. Pyyhi sen jälkeen pinnalle noussut neste siivuista ja kuumenna grilli. Paista hyvin kummaltakin puolelta, kuivalla pinnalla ilman öljyä tai mausteita. Asettele munakoisot pohjalle ja lisää päälle tomaattihöystö. Koristele rucolalla ja balsamicosiirapilla.

Toscanalaista perinneruokaa - pappa al pomodoro

Taas oli pidempi blogitauko. Aloitin uuden työn huhtikuun alussa ja energiaa eikä inspiraatiota ole riittänyt kirjoitteluun, mutta eilen se inspiraatio taas palasi, kun kokkailin jotain todella hyvää, helppoa ja erittäin toscanalaista. Uudesta työstä sen verran, että minulla kävi uskomaton munkki ja sain vakituisen työpaikan saman tien, mikä on todella harvinaista Italiassa. Olin vuosi sitten hakenut erästä assistentin paikkaa, jota en silloin saanut. Helmikuussa minulle soitettiin yksityisestä työnvälitystoimistosta (jonka kautta olin hakenut) haluaisinko tulla haastatteluun assistentin paikkaa varten ja sain paikan. Nyt on vakityö, pysyvä asuinpaikka ja sairausvakuutuskortti Italiassa. En ikinä uskonut sen olevan näin helppoa. Ei se kyllä olekaan, kävi vain uskomaton mäihä ja siinä välissä oli melko monta byrokraattista askelta. En ole vielä haudannut unelmiani omasta B&B:stä, se vain ei ole tällä hetkellä vielä toteutettavissa, joten siinä välissä yritän ängetä itseäni paremmin paikalliseen yhteiskuntaan.

Nyt kun olen päässyt totuttautumaan oravanpyöräarkeen taas, toivoakseni tulevaisuudessa tulee enemmän inspiraatiota kokkailla. Ostin terassille elämäni ensimmäisen grillin (sähköversion tosin), jota on tullut kesäiltoina jo pari kertaa kokeiltua. Kyllä se pihvit ja tuoremakkarat kypsentää, vaikka saisi hieman olla enemmän ytyä. Ajattelin, että sähkögrilli ei haittaa naapureita, vaikkakin eräs ilta yläkerran mummon pieni pää kurkisti ikkunasta ja jäi seurailemaan grillikyljen kääntelyä. Selkeästi närkästyneenä se huuteli: "Buonasera signora!!!" Toivotin buonaserat ja jatkoin grillailua. Se ei selkeästi ole päässyt yli siitä, että mies valitti sen kengillä kopsuttelusta yläkerrassa ja mummeli tuli minulle valittamaan "meidän" valittamisesta, koska hänellä on kangastossut jalassa. En ole puuttunut asiaan, mutta olen yrittänyt sanoa miehelle, että meidän pitäisi muuttaa maalle jos naapurien mekkala ei hänelle maita. Me asutaan sentään Italiassa, täällä on siedettävä melua tai häivyttävä itse.

Eilen havaitsin että kaapissa on puoli kiloa kovettunutta leipää ja jääkaapissa avattuja pulloja miehen mummon kotona tekemää paseerattua tomaattia. Sehän menee heti pilalle, jos pullon avaa ja kovalle leivällekään ei ole sellaisenaan käyttöä, joten päätin tehdä yhtä kuuluisinta toscanalaisen keittiön tuotosta: pappa al pomodoroa. Toscanalainen keittiö on ns. "köyhä" keittiö, eli perinteiset ruuat on tehty halvimmista ylijäämäruoka-aineista. Pappa al pomodoro koostuu pääosin tomaatista ja kuivasta leivästä, mutta se on niin herkullista, että eilenkin meni melkein koko kattilallinen kerralla.

Pappa al Pomodoro

4:lle

300 g kuivaa leipää 

500 - 600 g paseerattua tomaattia tai 1 kg tomaattia

1 iso valkosipulinkynsi

1 iso punasipuli

ripaus chiliä

1 ltr kasvislientä

basilikanlehtiä

ripaus sokeria

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Pilko punasipuli ja valkosipuli ja kuullota ne oliiviöljyssä reilunkokoisessa kattilassa. Lisää kuutioitu kuivahtanut leipä ja tomaattikastike tai tomaatit, sekä muutama basilikanlehti (tai vaihtoehtoisesti muita yrttejä). Anna kiehahtaa.

Lisää puolet kasvisliemestä ja ihan pieni ripaus sokeria. Anna seoksen kiehua ja lisää kasvislientä kun seos alkaa kuivahtaa. Leivän pitää mennä tasaiseksi "mössöksi", mutta seoksen pitää olla kuitenkin kosteaa ja täyteläistä. Lisää hiljalleen loput liemet kunnes keitos on tasainen ja anna kiehua 5-7 min. Lopuksi mausta suolalla jos on tarvetta, lisää pippuri, loput basilikanlehdet ja reilu loraus hyvää oliiviöljyä. Sekoita ja tarkista maku.

Lopputuloksen tulisi näyttää tältä.

Talvipäivän punajuuririsotto

Firenzessäkin on kylmää ja pilvistä talvella. Kosteus tekee olemisesta välillä sietämättömän, sillä kylmyys menee luihin ja ytimiin. Meillä on kotona onneksi keskuslämmitys (lattian kautta) mikä on harvinaista Italiassa. Yleensä lämmitys toimii kaasulla lämpenevillä pattereilla ja lämmitys on järkyttävän kallista. Moni tyytyy hytisemään villapaitakerroksen alla kuumavesipullo sylissä, laittaen lämmityksen päälle ainoastaan pariksi tunniksi päivässä. Ensimmäisenä talvenani Italiassa olin kuumeessa kolme viikkoa, kun kroppa ei ollut tottunut tähän kosteaan kylmyyteen. Onneksi kevät tulee pian.

Tähän aikaan vuodesta Firenzessä ei ole kauheasti tekemistä, eikä ulos tee mieli lähteä, jos aurinko ei paista. Jos sattuu käymään Firenzessä talviaikaan, kannattaa käydä museoissa, koska ne eivät ole täpötäynnä ihmisiä. Jokaisen kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin valtion omistamiin museoihin sisäänpääsy on ilmainen. Olen käynyt pari kertaa ihailemassa Michelangelon Daavid-patsasta ja Medicien valtavassa ja koristeellisessa Boboli-puutarhassa, ilman pääsymaksua ja hirveää ihmismassaa.

Talvella tekee mieli lämmittäviä ja tuhteja ruokia.Punajuuririsotto on helppo talviruoka, joka on sen verran täyteläinen ettei se tarvitse ollenkaan lihaa kaverikseen. Talvella kannattaa käyttää enemmän juureksia, kun tuoreita vihanneksia (varsinkaan lähellä tuotettuja) ei ole saatavilla.

Punajuuririsotto

2-3:lle 

250 g Arborio-risottoriisiä

1 salottisipuli

1 dl valkoviiniä

3 rkl oliiviöljyä

2 keitettyä punajuurta

8 dl kasvislientä

1 tl hunajaa

2 rkl sulatejuustoa 

2 rkl parmesaania

rucolaa

Valmista kasvisliemi. Pilko salottisipuli pieneksi ja kuullota se oliiviöljyssä. Lisää riisi ja kuullota se öljyssä. Lisää valkoviini, anna imeytyä riisiin ja lisää sen jälkeen kasvislientä pienissä erissä. Pilko punajuuret pieniksi kuutioiksi ja lisää ne riisiin. Lisää teelusikallinen hunajaa ja hiljalleen kasvislientä sitä mukaa mitä riisi imee sitä. Kun riisi on kypsää, sekoita sulatejuusto ja parmesaani joukkoon, mausta mustapippurilla. Ota risotto pois liedeltä. Koristele annokset parmesaanilla ja tuoreella rucolalla.

Pyörykkää, italialaisella otteella

Palasin juuri Barcelonasta. Odotin paljon espanjalaiselta ruoalta, mutta suuhun jäi tällä kertaa kyllä karvas pettymys. Ikinä en aikaisemmin ole palauttanut ruokaa takaisin keittiöön, vaikka se ei ihan täydellistä olisi ollutkaan, mutta tällä kertaa kohdalle sattui syömäkelvottomia tapaksia. En voi ymmärtää miten paikka, joka kehuu tekevänsä tapaksia modernilla otteella ja hintojen ollessa Suomen tasolla voi käyttää pakastettuja mereneläviä (ja mahdollisesti kaikkea muutakin) annoksissaan ja jättää ne kaiken lisäksi jääkylmiksi. Käytiin viikon ajan joka päivä vähintään kerran päivässä ulkona syömässä ja useista yrityksistä ja Tripadvisorin ahkerasta tutkimisesta huolimatta en onnistunut vakuuttumaan, että paikallinen ruoka on hyvää. Jamon iberico, fuet-salami ja riojalainen viini kyllä onneksi kelpasivat, mutta rajansa se on sianlihan mättämiselläkin.

Oli oikeastaan mukava palata arkeen, koska saan taas kokkailla omia italialaisia herkkujani: tomaattikeittoa, savulohirisottoa, lasagnea... Ikuinen ongelma vain jatkuu, että joka päivä pitäisi kokkaa ainakin pari kertaa, jos me vuorotyöläiset ollaan lounaan ja illallisen aikaan kotona. Kaiken lisäksi toinen puoliskoni ei hyväksy hiilihydraattipitoista illallista, joten pasta, riisi ja peruna on automaattisesti ulkona vaihtoehdoista. Tämä ei tietenkään helpota elämääni ollenkaan. Maurizio on onneksi itsekin pikku hiljaa uskaltautunut keittiön puolelle ja se tuntuu sujuvan hyvin, kunhan mennään tarpeeksi simppeleillä resepteillä eikä ruuanlaittoon tarvitse käyttää kauheasti aikaa tai aivoja. Pikku virheitä sattuu lähinnä välineosastolla, mutta ostin patavillaa kaappiin niin voi sitten skrabailla rauhassa palaneita kattiloita.

Täytyy myöntää, että vaikka olen vannoutunut prosessoimattomien ruoka-aineiden käyttäjä, tänään hiplasin kaupassa valmiskeittopusseja ja pakastevihanneksia. Tuijotin sitä kasvis-jyväkeittoa vähän aikaa ja mietin, että mitä helkkaria olen tekemässä. En ole vielä niin laiska, että on pakko luopua periaatteista. Toisekseen, Maurizio kysyisi keiton jälkeen, että mikä on seuraava ruokalaji. Päätin, että en luovuta. En koske myöskään maustettuihin kermoihin tai "maku"- elintarvikkeisiin, koska niiden sisältöluettelo on aivan liian pitkä. Suosittelen kaikille jättämään hyllylle ne kolmen juuston kermat sun muut. Itse ostan valtavia könttejä hyvää juustoa, koska kilohinnan saa halvemmalla ja materiaali on priimaluokkaa. Kypsytetty juusto kyllä säilyy, kuten grana padano tai parmesaani.

Yksi helpoista vastauksista ruuanlaittoon on pyörykät, kasvis-tai liha, italialaisella otteella tietenkin. Siskoni vannovat sipulikeittopussin ja jauhelihan nimeen, mutta kokeilin tätä vaihtoehtoa vuosia sitten ja totesin sen kauheaksi. Nykyään keittopussi on muutenkin pannassa, mutta liha- tai kasvispullat on niin helppo tehdä alusta loppuun itse, että ei siihen keittopussiin ole tarvista tarttua. Kasvispyörykät ovat saaneet inspiraatiota Maku-lehden falafel-pyöryköistä, mutta nämä ovat maustettu ja valmistettu eri tavalla.

Lihapullia kurpitsa-perunamuusilla ja tsatzikilla

Italialaiset lihapullat

400 jauhelihaa (nauta-sika, mieluummin enemmän nautaa)

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 dl lihalientä 

1 kananmuna

3 rkl oliiviöljyä

n. ½-1 dl korppujauhoja 

½ dl parmesaaniraastetta

suolaa

pippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuumenna oliiviöljy kattilassa matalalla lämmöllä ja lisää sipulisilppu. Kuullota sipuli, mutta älä paahda sitä! Tämän vuoksi matala lämpötila on tärkeää. Laita jauheliha kulhoon. Lisää kananmuna, lihaliemi, hieman suolaa ja pippuria, parmesaaniraaste sekä jäähtyneet sipulit. Sekoita lopuksi korppujauho, mutta laita sen mukaan mitä taikina imee, koska muuten pyörykät jäävät kuiviksi. Anna maustua noin tunnin verran. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pyöritä lihapullat pellille ja paista uunin keskitasolla noin 10-15 min kunnes lihapullat ovat kauniin ruskeita. 

Kasvispyörykät (falafel italialaisittain)

1 purkki kikherneitä

1 salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

3 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

2 rkl sitruunamehua

½ dl vehnäjauhoja (luomu)

ripaus chiliä (peperoncinoa)
Tilkka hunajaa

mustapippuria

silputtua persiljaa

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuumenna oliiviöljy kattilassa matalalla lämmöllä ja lisää sipulisilppu. Kuullota sipuli, mutta älä paahda sitä! Tämän vuoksi matala lämpötila on tärkeää. Valuta kikherneet ja laita ne kulhoon. Lisää hieman jäähtynyt sipulisilppu, suola, sitruunamehu, chili, mustapippuri, hunaja, silputtu persilja sekä vehnäjauho. Survo seos mieluiten isolla haarukalla tasaiseksi taikinaksi (olen todennut, että itse survomalla seoksesta tulee parempi kuin tehosekoittimessa, siinä on sopivasti sattumia). Laita seos jääkaappiin tunniksi tai pariksi. Pyöritä taikinasta pyöryköitä ja paista niitä oliiviöljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja rapeita pinnalta.

Ateriat kahdelle - Kasvisgratiini

Elämässä on alkanut uusi luku. Palasin kahden kuukauden Suomessa hengailun jälkeen Firenzeen ja muutin poikaystäväni kanssa yhteen lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Italialaiselle yhteenmuutto tuntuu olevan paljon isompi askel, kuin suomalaiselle. Tuntuu, että suomalaiset ystäväni tapaavat jonkun kivan tyypin ja sitten sitä seukataan noin pari kuukautta ennen kuin kamat raahataan saman katon alle. Ei täällä. Se on ISO askel italialaiselle miehelle, koska vapaudesta (tai mamman lihapadoista) ei hevillä luovuta. Onneksi oma poikaystäväni on sentään asunut vuosikausia pois kotoa, mutta huomasin kyllä, että yhdessä asumista edes nosteta esille helpolla. Heitin kyllä itse ajatuksen ilmaan ensin ja ensikauhistuksen jälkeen se sitten juurtui sinne päähän ja lähti ideana kasvamaan. Sellaisiahan miehet ovat. Ensin totaalikieltäytyminen ja sitten ideaa aletaan oikeasti miettiä, ennen kuin mies vakuuttuu, että idea olikin oikeasti ihan hyvä.

Tässä sitä sitten ollaan. En tee tällä hetkellä muuta kuin puunaan kotia, kokkaan ja kirjoitan gradua. Haluan saada sen pois ennen kuin alan miettiä seuraavaa siirtoa töiden kannalta. Olen siis tällä hetkellä aito italialainen "casalinga" joka puunaa, pyykkää ja raataa hellan ääressä. Eka mietin, että ei helvetti, nyt se tottuu tällaiseen passaamiseen ja parin kuukauden päästä löydän itseni käyttämästä sisäkön essua ja päivän kohokohdaksi muodostuu miehen palaaminen töistä. EIEIEIEI. Tänään kuitenkin lounaan jälkeen mies tarjoutui itse tiskaamaan ja tunsin pientä sisäistä helpotusta. Ennen kuin me tutustuttiin, tyyppi ei koskaan ollut tiskannut. Onneksi ne näemmä voivat muuttua.

Mitä tulee ruokaan, kannattaisi varmaan alkaa kokkaamaan jotain, jota riittää useammalle aterialle. Itse olen yksin elänyt salaateilla, juustoilla ja välipalaleivillä, mutta nyt täytyy oikeasti valmistaa kunnon ruokaa, kun ei enää ole vain minun ruuastani kyse. Vaikka tykkään kokata, olen suunnattoman laiska valmistamaan mitään pelkästään itselleni ja välillä elän kuin kameli syömättä pitkiin aikoihin.Tämä on varmaan hyvä muutos myös oman syömiseni kannalta. Mies, joka urheilee suht paljon ja välttelee hiilareita tarvitsee paljon energiaa ja sopivia ravintoaineita. Yksi viime aikojen helpoista uuniherkuista on kasvisgratiini, joka voi mennä joko sellaisennaan leivän ja paahdettujen pinjansiemenien kanssa, tai lisukkeena kalalle tai lihalle.

Kasvisgratiini

5 kpl keitettyjä perunoita

1 sipuli

1 kesäkurpitsa

1 paprika

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

kastike:

1 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

1 kasvisliemikuutio

1 dl juutoraastetta (esim. emmental, gouda tai joku juustonjämä mikä sattuu jääkaapin perältä löytymään

 valkopippuria

päälle: parmesaani raastetta ja timjamia

 Keitä perunat valmiiksi aiemmin. Lohko perunat. Pilko lohkoiksi sipuli, kesäkurpitsa ja paprika, tee viilto valkosipulinkynteen. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää kasvikset pannulle perunoita lukuunottamatta. Paahda kasvikset rapsakoiksi, lisää suolaa ja mustapippuria. Poista valkosipulinkynsi. 

Valmista kastike kuumentamalla voita ja vehnäjauhoja kattilassa. Kun ne ovat tahnamaisia lisää maitoa vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja juustoraaste sekä hieman valkopippuria.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota uunipannu, johon asetetaan ensin perunalohkot, sen jälkeen paahdetut kasvikset ja lopuksi kastike päälle. Raasta päälle hieman parmesaania. Laita pannu uuniin noin 20-30 minuutiksi, kunnes ruoka on kauniisti gratinoitunut. Ota valmis gratiini uunista ja ripottele päälle hieman tuoretta tai kuivattua timjamia.