Toscanalaista perinneruokaa - pappa al pomodoro

Taas oli pidempi blogitauko. Aloitin uuden työn huhtikuun alussa ja energiaa eikä inspiraatiota ole riittänyt kirjoitteluun, mutta eilen se inspiraatio taas palasi, kun kokkailin jotain todella hyvää, helppoa ja erittäin toscanalaista. Uudesta työstä sen verran, että minulla kävi uskomaton munkki ja sain vakituisen työpaikan saman tien, mikä on todella harvinaista Italiassa. Olin vuosi sitten hakenut erästä assistentin paikkaa, jota en silloin saanut. Helmikuussa minulle soitettiin yksityisestä työnvälitystoimistosta (jonka kautta olin hakenut) haluaisinko tulla haastatteluun assistentin paikkaa varten ja sain paikan. Nyt on vakityö, pysyvä asuinpaikka ja sairausvakuutuskortti Italiassa. En ikinä uskonut sen olevan näin helppoa. Ei se kyllä olekaan, kävi vain uskomaton mäihä ja siinä välissä oli melko monta byrokraattista askelta. En ole vielä haudannut unelmiani omasta B&B:stä, se vain ei ole tällä hetkellä vielä toteutettavissa, joten siinä välissä yritän ängetä itseäni paremmin paikalliseen yhteiskuntaan.

Nyt kun olen päässyt totuttautumaan oravanpyöräarkeen taas, toivoakseni tulevaisuudessa tulee enemmän inspiraatiota kokkailla. Ostin terassille elämäni ensimmäisen grillin (sähköversion tosin), jota on tullut kesäiltoina jo pari kertaa kokeiltua. Kyllä se pihvit ja tuoremakkarat kypsentää, vaikka saisi hieman olla enemmän ytyä. Ajattelin, että sähkögrilli ei haittaa naapureita, vaikkakin eräs ilta yläkerran mummon pieni pää kurkisti ikkunasta ja jäi seurailemaan grillikyljen kääntelyä. Selkeästi närkästyneenä se huuteli: "Buonasera signora!!!" Toivotin buonaserat ja jatkoin grillailua. Se ei selkeästi ole päässyt yli siitä, että mies valitti sen kengillä kopsuttelusta yläkerrassa ja mummeli tuli minulle valittamaan "meidän" valittamisesta, koska hänellä on kangastossut jalassa. En ole puuttunut asiaan, mutta olen yrittänyt sanoa miehelle, että meidän pitäisi muuttaa maalle jos naapurien mekkala ei hänelle maita. Me asutaan sentään Italiassa, täällä on siedettävä melua tai häivyttävä itse.

Eilen havaitsin että kaapissa on puoli kiloa kovettunutta leipää ja jääkaapissa avattuja pulloja miehen mummon kotona tekemää paseerattua tomaattia. Sehän menee heti pilalle, jos pullon avaa ja kovalle leivällekään ei ole sellaisenaan käyttöä, joten päätin tehdä yhtä kuuluisinta toscanalaisen keittiön tuotosta: pappa al pomodoroa. Toscanalainen keittiö on ns. "köyhä" keittiö, eli perinteiset ruuat on tehty halvimmista ylijäämäruoka-aineista. Pappa al pomodoro koostuu pääosin tomaatista ja kuivasta leivästä, mutta se on niin herkullista, että eilenkin meni melkein koko kattilallinen kerralla.

Pappa al Pomodoro

4:lle

300 g kuivaa leipää 

500 - 600 g paseerattua tomaattia tai 1 kg tomaattia

1 iso valkosipulinkynsi

1 iso punasipuli

ripaus chiliä

1 ltr kasvislientä

basilikanlehtiä

ripaus sokeria

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Pilko punasipuli ja valkosipuli ja kuullota ne oliiviöljyssä reilunkokoisessa kattilassa. Lisää kuutioitu kuivahtanut leipä ja tomaattikastike tai tomaatit, sekä muutama basilikanlehti (tai vaihtoehtoisesti muita yrttejä). Anna kiehahtaa.

Lisää puolet kasvisliemestä ja ihan pieni ripaus sokeria. Anna seoksen kiehua ja lisää kasvislientä kun seos alkaa kuivahtaa. Leivän pitää mennä tasaiseksi "mössöksi", mutta seoksen pitää olla kuitenkin kosteaa ja täyteläistä. Lisää hiljalleen loput liemet kunnes keitos on tasainen ja anna kiehua 5-7 min. Lopuksi mausta suolalla jos on tarvetta, lisää pippuri, loput basilikanlehdet ja reilu loraus hyvää oliiviöljyä. Sekoita ja tarkista maku.

Lopputuloksen tulisi näyttää tältä.