Ateriat kahdelle - Kasvisgratiini

Elämässä on alkanut uusi luku. Palasin kahden kuukauden Suomessa hengailun jälkeen Firenzeen ja muutin poikaystäväni kanssa yhteen lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Italialaiselle yhteenmuutto tuntuu olevan paljon isompi askel, kuin suomalaiselle. Tuntuu, että suomalaiset ystäväni tapaavat jonkun kivan tyypin ja sitten sitä seukataan noin pari kuukautta ennen kuin kamat raahataan saman katon alle. Ei täällä. Se on ISO askel italialaiselle miehelle, koska vapaudesta (tai mamman lihapadoista) ei hevillä luovuta. Onneksi oma poikaystäväni on sentään asunut vuosikausia pois kotoa, mutta huomasin kyllä, että yhdessä asumista edes nosteta esille helpolla. Heitin kyllä itse ajatuksen ilmaan ensin ja ensikauhistuksen jälkeen se sitten juurtui sinne päähän ja lähti ideana kasvamaan. Sellaisiahan miehet ovat. Ensin totaalikieltäytyminen ja sitten ideaa aletaan oikeasti miettiä, ennen kuin mies vakuuttuu, että idea olikin oikeasti ihan hyvä.

Tässä sitä sitten ollaan. En tee tällä hetkellä muuta kuin puunaan kotia, kokkaan ja kirjoitan gradua. Haluan saada sen pois ennen kuin alan miettiä seuraavaa siirtoa töiden kannalta. Olen siis tällä hetkellä aito italialainen "casalinga" joka puunaa, pyykkää ja raataa hellan ääressä. Eka mietin, että ei helvetti, nyt se tottuu tällaiseen passaamiseen ja parin kuukauden päästä löydän itseni käyttämästä sisäkön essua ja päivän kohokohdaksi muodostuu miehen palaaminen töistä. EIEIEIEI. Tänään kuitenkin lounaan jälkeen mies tarjoutui itse tiskaamaan ja tunsin pientä sisäistä helpotusta. Ennen kuin me tutustuttiin, tyyppi ei koskaan ollut tiskannut. Onneksi ne näemmä voivat muuttua.

Mitä tulee ruokaan, kannattaisi varmaan alkaa kokkaamaan jotain, jota riittää useammalle aterialle. Itse olen yksin elänyt salaateilla, juustoilla ja välipalaleivillä, mutta nyt täytyy oikeasti valmistaa kunnon ruokaa, kun ei enää ole vain minun ruuastani kyse. Vaikka tykkään kokata, olen suunnattoman laiska valmistamaan mitään pelkästään itselleni ja välillä elän kuin kameli syömättä pitkiin aikoihin.Tämä on varmaan hyvä muutos myös oman syömiseni kannalta. Mies, joka urheilee suht paljon ja välttelee hiilareita tarvitsee paljon energiaa ja sopivia ravintoaineita. Yksi viime aikojen helpoista uuniherkuista on kasvisgratiini, joka voi mennä joko sellaisennaan leivän ja paahdettujen pinjansiemenien kanssa, tai lisukkeena kalalle tai lihalle.

Kasvisgratiini

5 kpl keitettyjä perunoita

1 sipuli

1 kesäkurpitsa

1 paprika

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

kastike:

1 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

1 kasvisliemikuutio

1 dl juutoraastetta (esim. emmental, gouda tai joku juustonjämä mikä sattuu jääkaapin perältä löytymään

 valkopippuria

päälle: parmesaani raastetta ja timjamia

 Keitä perunat valmiiksi aiemmin. Lohko perunat. Pilko lohkoiksi sipuli, kesäkurpitsa ja paprika, tee viilto valkosipulinkynteen. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää kasvikset pannulle perunoita lukuunottamatta. Paahda kasvikset rapsakoiksi, lisää suolaa ja mustapippuria. Poista valkosipulinkynsi. 

Valmista kastike kuumentamalla voita ja vehnäjauhoja kattilassa. Kun ne ovat tahnamaisia lisää maitoa vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja juustoraaste sekä hieman valkopippuria.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota uunipannu, johon asetetaan ensin perunalohkot, sen jälkeen paahdetut kasvikset ja lopuksi kastike päälle. Raasta päälle hieman parmesaania. Laita pannu uuniin noin 20-30 minuutiksi, kunnes ruoka on kauniisti gratinoitunut. Ota valmis gratiini uunista ja ripottele päälle hieman tuoretta tai kuivattua timjamia.