Ihana Toscana ja pari vinkkiä matkailuun

Toscana on kukkuloita, sypressejä, viinitiloja, taidetta, kulttuuria ja hyvää ruokaa. Ei ole ihme, että täällä ei voi turisteilta välttyä milloinkaan eikä missään, mutta siihen on vain totuttauduttava. Paikalliset Firenzessä eivät välttämättä ensivaikutelmalta - eivätkä jälkivaikutelmaltakaan - vaikuta kauhean elämäniloisilta ihmisiltä, mutta ehkä se johtuu juuri tästä turistimassojen paljoudesta.

Firenze on kyllä upea ja kaunis kaupunki, oikea kulttuurinystävän mekka, mutta välillä täältä kaipaa pois. Yksinkertaisesti melu ja vellovat turistimassat ovat välillä liikaa ja silloin pitää ottaa ja lähteä. Mutta minne?

Itse tänne saapuessani en oikein tiennyt minne mennä, kun mietin Toscanan pikkukyliä ja nähtävyyksiä. Kaikki sanoivat, että mene San Gimignanoon, joka on pikkukylä kukkulan laella Pisan provinssissa ja tunnettu omalaatuisesta keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan. San Gimignanoon on Firenzestä matkaa vajaa 60 km ja sinne pääsee vain autolla. San Gimignano on idyllinen paikka, MUTTA täynnä turisteja ja samoja krääsäpuoteja (viiniputiikkeja ja nahkaa) kujalta toiselle. Jos on vaativa viinituristi, kannattaa käydä San Gimignanon liepeillä sijaitsevien paikallisten tuottajien tiloilla. Monet tilat tuottavat luomuviiniä sekä muita paikallisia laadukkaita ruokatuotteita, ja kertovat mielellään itse viineistään ja järjestävät maistatuksia.

20 km San Gimignanosta sijaitsee Volterra, etruskikaupunki kukkulan laella. Itse pidän Volterrasta enemmän kuin San Gimignanosta. Matka itsessään San Gimignanosta Volterraan saa todella tuntemaan olevansa Toscanassa, tiet mutkittelevat kukkuloiden välistä ja sypressikujien keskeltä. Maisemat saavat oikein himoamaan lasillista hyvää punaviiniä oliivipuiden katveessa, mikä onkin hyvä taukoidea, kunhan kuski juotetaan vasta perillä. Volterra on sen verran korkealla, että sieltä näkee pitkälle maaseutua ja peltoja. Volterra on (vielä) säilynyt pahimmalta turistivalloitukselta, ja itse asiassa pidän Volterran krääsäpuodeista. Alabasteriesineitä, kuten mortteleita ja viinipullonkorkkeja, juuri minun tyylistäni krääsää.

Näkymää Volterrasta

Muita pikkupaikkoja, joihin olen ihastunut, ovat Lucca, Colle di Val d'Elsa sekä Monteargentario, jonka edustalla sijaitsee Giglion saari (joka taas on kuuluisa puoliksi uponneesta Costa Concordiasta) sekä Elban saari.

Syntymäpäivääni vietin Monteargentarion "saarella" joka ei varsinaisesti ole saari, sillä pieni maaväylä yhdistää sen mantereeseen, joten sinne huristaa kätevästi autolla. Elballe sen sijaan täytyy ottaa lautta Piombinosta. En ollut itse kuullutkaan Monteargentariosta, mutta yllätyin täysin ja todella positiivisesti kun poikaystäväni yllätti viemällä minut sinne viikonlopuksi. Porto Santo Stefano on pieni kaupunki saaren laidalla, josta vuori nousee melko jylhästi heti rannikolta ylöspäin. Rantoja en juuri nähnyt, mutta maisema vuorelta merelle on henkeäsalpaava. Olin flunssassa, joten pulahdus mereen ei olisikaan ollut hyvä idea, vaikka lokakuussa lämpöä riitti vielä 29 asteen verran. Iso bonus merenrantakohteessa on tietenkin ruoka. Ravintola Lo Sfizio oli täydellinen hinta-laatusuhteeltaan (menu munakoisocrostinit-simpukkagnocchit- friteeratut merenelävät 25 euroa, suorastaan sijoitus)ja onnistuin bongaamaan uuden valkoviinin, johon ihastuin: Saragiolo Maremma Toscana trebbiano-rypäleestä. Täytyy keksiä mistä löydän sitä Firenzestä.

Monteargentarion rannikkoa

Porto Santo Stefanon kylä

Porto Santo Stefanon satama Monteargentariossa.

Colle di Val d'Elsasta täytyy mainita myös ihana ravintolaelämys, il Frantoio. 
Il Frantoio sijaitsee linnan "kellarissa" joten tunnelma ja puitteet ovat sopivan romanttiset illalliselle. Menu ja viinit kahdelle tulivat maksamaan noin 80-90 euroa ja olivat joka sentin arvoisia. Kylmä ja lämmin antipasto, joiden laatu oli parhaimmasta päästä, valikoima erilaisia leipiä, toiselle ankkaa ja toiselle pihvi, sekä pullo todella hyvää Morellino di Scansanoa (toscanalainen täyteläinen punaviini, jota nykyään juon ennemmin kuin Chiantia) sekä amarot jälkiruoaksi. Joitakin ruokakokemuksia ei unohda ja tämä on yksi niistä. Myös rauhallinen historiallinen keskusta, sekä live-jazzmusiikki linnan pihalla iltahämärässä loivat paikkaan omaleimaisen tunnelman.