Firenzen ruokatorit

Yksi intohimoisen kotikokkaajan iloista on kierrellä pikkuputiikkeja ja toreja ja löytää tällä tavalla uusia mielenkiintoisia ruokia tai elintarvikkeita. En tiedä miksi mieheni ei vaikuta yhtään innostuneelta esitellessäni tryffelitahnaputelia tai peperoncino-chilejä, mutta itsehän saan siitä valtavat kiksit. Huomaan, että hänessäkin alkaa kuitenkin pieni kulinaristi heräillä, mikä tahansa ruoka ei enää kelpaa. Viinienkin täytyy olla tietyistä rypälelajikkeista. Mies leipoo suomalaista pullaa ja pyörittelee sushirullia, mutta perusjutut jäävät silti vielä minulle. Hyvä, että eksoottisuusaspektilla saa edes hieman kiinnostumaan.

Viihdytän siis itseäni ja tylsistytän poikaystävääni raahaamalla hänet ruokatoreille ja pikkuputiikkeihin. Jos haluan valmistaa jotain hyvää tuoreista raaka-aineista, suunnistan Sant'Ambrogion kaupunginosan torille, joka on ihan keskustan tuntumassa. Usein ostan torilta paikalllisia vihanneksia vuodenajasta riippuen, mutta silloin tällöin pieniä erikoisuuksia hemmotellakseni itseäni (tai murustani), kuten tuoreeltaan veitsellä leikattua prosciuttto-kinkkua, paikallisen tuottajan akaasiahunajaa, erilaisia tahnoja (tryffeli, artisokka) tai pecorinojuustoa. Torihallissa myydään myös tuoreita mereneläviä, paikallisia lihoja, makkaroita, sekä lounasleipiä. Sant'Ambrogion tori on avoinna vain klo 14 asti

Lähempänä keskustaa on San Lorenzon ruokatori, mercato centrale. San Lorenzo on suositumpi turistien keskuudessa ja siellä myydäänkin matkailijalle "sopivan" kokoisia pakkauksia pastaa, mausteita, mausteöljyjä, kuivattuja vihanneksia, tahnoja, jne. Hinnat tosin ovat korkeammat kuin Sant'Ambrogiossa. Salamit ja juustot saa kätevästi vakuumiin ja kuljetettua pitemmänkin matkan päähän edelleen syömäkelpoisina. Barolo-salami, toscanalainen pecorino tai uunissa kuivatetut oliivit ovat vakituliaisia Suomeen. Myös hedelmäsinapit ja tryffelitahna on hyvä idea, jos etsii jotain eksoottisempaa. Hedelmäsinappi kuulostaa oudolta, mutta sopii hyvin juustojen kanssa tarjottavaksi. San Lorenzon hallin ruokatori on avoinna suunnilleen klo 14 asti, mutta yläkerran ruokabaarit sen sijaan iltamyöhään.

Jos haluaa bongata ruuan lisäksi muutakin mielenkiintoista, Le Cascinen puistossa n. 3 km:n päässä keskustassa järjestetään markkinat joka tiistai klo 7-14. Elintarvikkeiden lisäksi puistossa myydään vaatteita, asusteita, keittiövälineitä, nahkaa, lemmikkieläimiä, kodintekstiilejä, koriste-esineitä... Lähes mitä tahansa mitä saattaisit tarvita huokeaan hintaan.

Le Cascinen puiston markkinoilta. Kuva selkeästi syksyltä, koska myynnissä on kastanjoita.

Torilta hankittua: Schiacciata-leipää, käsin siivutettua prosciuttoa, nuorta pecorinoa, uunikuivattuja oliiveja, viikunahilloa juustoille sekä tuoretta tomaattia. Ei hullumpi lounas.

Keskustassa sijaitsee myös Eataly (via Martelli), vaativan ruokailijan unelmatavaratalo, josta löytyy korkealaatuisia artesaanituotteita ja ruokakirjallisuutta sekä ravintoloita. Itse käyn vain ihailemassa ihmeellisiä, mutta hintavia tuotteita kauniissa pakkauksissaan. Eatalyn erikoisuudet edustavat koko maan korkealaatuisimpia merkkejä ja tuottajia, mutta itse haluan kuitenkin viedä kotiin yleensä rustiikkeja Toscanalaisia herkkuja ja haen niitä hieman huokeammin San Lorenzosta, joka löytyy ihan vierestä.

Eatalyn jälkiruokia

Ei sovi unohtaa tietenkään viiniä. Jos tulee hankittua kunnon lihakimpale illalliseksi torilta, on sille hyvä hankkia myös sopiva kumppani, joka korostaa lihan makua. Chiantia ja sangiovese-rypäleestä valmistettua viiniä myydään Firenzessä joka korttelissa. Jos en ole kiireinen, marketin sijaan hankin viinin enotecasta, tai vino sfuso-liikkeestä, jossa viini laitetaan tynnyristä pulloon ja korkitetaan paikan päällä. Jos käyn Sant'Ambrogion torilla, käyn monesti myös Bacco nudo-nimisessä vino sfuso-paikassa (Via dei Macci). Liikkeen setä myy friulilaisia viinejä tynnyristä, ja otan yleensä sauvignonia ja cabernet francia. Vien takaisin samat pullot, joihin viini on edellisellä kerralla pullotettu ja saan euron alennusta per viini, Parille pullolle tulee yleensä hintaa alle 6 euroa. Ekologista ja edullista, viini on kaiken lisäksi hyvää.

Enoteca Alla Sosta dei Papin Chiantia

Herkuttelijan Firenze

Firenze on kaukana mereltä ja Toscanan idyllisille kukkuloillekin on vähän matkaa, joten matkailijalle jää muutama aktiviteettivaihtoehto: museot ja arkkitehtuuri, muoti sekä ruoka ja viini. Firenzeläiset rakastavat kauneutta ja laatua joka asiassa, eikä laadukas ruoka ole poikkeus.

Toscanalainen keittiö on ollut aikoinaan ns. "köyhä" keittiö, valinnanvaraa ei ole ollut paljon, joten on ollut käytettävä se mitä on ollut saatavilla parhaalla mahdollisella tavalla. Toscanalainen keittiö sisältää siis paljon palkokasveja, vihanneksia ja viljaa. Perinteinen toscanalainen leipä ei sisällä ollenkaan suolaa, koska pisalaiset kuulemma blokkasivat aikoinaan suolakaupan Firenzen ja Pisan välisissä kärhämissä. Pisalaisilla oli satama, joten heillä oli tavallaan kenttäetu tässä asiassa. Tätä suolatonta leipää tarjotaan kylkiäisenä aterian kanssa edelleen lähes joka ristorantessa ja trattoriassa.
Näinä päivinä Firenzestä löytää kuitenkin herkullista suolaista ja öljyistä focaccia-tyylistä leipää, schiacciataa (lausutaan suunnilleen skiatzata), joka täytetään vaikkapa pecorino-juustolla ja fenkolisalamilla (finocchiona). Välipalanälän yllättäessä tai lounasta etsiessä vatsa kannattaakin täyttää täytetyllä schiacciatalla. Yksi parhaimmista löytämistäni schiacciata-paikoista sijaitsee Sant'Ambrogion alueella, vanhan kalatorin vieressä. Paikan nimi on College (Via Pietrapiana 21) Älä anna kämäisten neonlamppujen hämätä, täältä löydät parhaat lämpimät voileivät muutamalla eurolla ja sen voi hujauttaa alas kahden euron chianti-lasillisella.

Tripadvisor: College (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d5074549-Reviews-College-Florence_Tuscany.html )

Toscanalainen herkkuhetki. Leikkelajitelma (prosciutto, finocchio, salame toscano) ja toscanalaista leipää prosciutto cottolla eli kypsennetyllä kinkulla.

Jos nälkä on isompi ja haluaa muutakin kuin voileipiä, ihan keskustasta il Duomon lähimaastosta löytyy autenttinen toscanalainen ravintolakokemus, Fiaschetteria Nuvoli (Piazza dell'olio 15). Katutasanteella on pieni baari, josta saa välipaloja ja leipäsiä viinilasillisen kera. Itse otan AINA crostini-valikoiman, neljä pientä leipästä, mm. herkkutattia, toscanalaista maksatahnaa, tryffelitahnaa ja salamia... Alakerrassa on isompi tila, missä voi istua alas ja tilata toscanalaisia herkkuja. Maistamisen arvoista on esimerkiksi tuorepasta villisikakastikkeella (ragù al cinghiale) tai porchetta, reilusti yrteillä maustettu ja pitkään kypsytetty porsaanliha. Myös toscanalainen juustovalikoima (erilaisia pecorinoja ja mozzarellaa) tai salamilajitelma (finocchiona, prosciutto ja salame toscano) ovat aina hyviä. Näiden juttujen lisäksi tilaan tietysti aina crostinilajitelman, sekä lasillisen Morellino di scansanoa. Fiaschetteria Nuvolin viinivalikoima on erinomainen ja taatusti ainoastaan toscanalainen.

Tripadvisor: Nuvoli (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1391288-Reviews-Fiaschetteria_Nuvoli-Florence_Tuscany.html)

Pikkunälkää tai sokerihammasta voi tyydyttää myös käsintehdyllä jäätelöllä tai italialaisilla leivonnaisilla. Hyvää jäätelöä saa joka puolelta kaupunkia, mutta erityisen suosittu on käsintehty luomujäätelö il Duomon kupeessa, Edoardo Gelato Bio (Piazza Duomo). Itse valitsen mauiksi useimmiten kookoksen ja gianduian (pähkinäsuklaa). Oma suosikkileipomoni La Loggia degli Albizi (Borgo Albizi 39) on myös baari, josta saa klo 18:00 aperitiiviin (drinkki + suolapaloja) todella edulliseen 6 € hintaan. Leipomon edustalla on myös mukava terassi. Jos sen sijaan käytän palveluja, kun kahvihammasta kolottaa, valitsen seuraksi sisilialaisen pistaaseilla täytetyn cannolon tai sokerisen cassatan.

Tripadvisor: La loggia degli Albizi (http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1048666-Reviews-La_Loggia_degli_Albizi-Florence_Tuscany.html)

Ylhäällä cannolo siciliano ricotta-cremalla ja alhaalla leivos crema pasticceralla.

Firenzen kuuluisin herkku on bistecca alla fiorentina, järkälemäinen t-luupihvi paikallisesta Chianina-naudanlihasta. Bistecca alla fiorentina paistetaan perinteisesti grillissä ja kypsyysaste saa olla reilu medium miinus, jotta pihvi pääsee oikeuksiinsa. Jos eksyy Firenzeen asti, ei voi palata kotiin maistamatta fiorentinaa, jonka tuoksu leijuu huumaavana kevätillassa kaupungilla. Fiorentinaa valmistetaan lähes joka ravintolassa, mutta itse käyn syömässä sitä Pizzeria Dantessa toisella puolen Arno-jokea. En siksi, että se olisi parasta siellä, mutta siellä söin Fiorentinaa ensimmäisen kerran vuonna 2012 lomaillessani Italiassa ja sattumalta myöhemmin tavattuani poikaystäväni vuonna 2013 hän vei minut sinne ensimmäisen kerran illallistreffeille, koska tuntee omistajat. Aika jännä sattuma ottaen huomioon, että Firenzessä on yli 2000 ravintolaa. Sinne vien ystäväni maistamaan paikallisia herkkuja ja ikinä ei ole kukaan pettynyt Fiorentinaansa.

Tripadvisor: Pizzeria Dante ( http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g187895-d1065385-Reviews-Pizzeria_Dante-Florence_Tuscany.html )

Bistecca alla fiorentina 800 g