Elämää pilvilinnoissa

Olen sitä mieltä, että kun päättää heittää menemään kaiken mitä elämässä on siihen totaalisen kyllästymisen pisteen saavuttamiseen asti ollut, takaisin ei ole enää paluuta. Jos sinä päätät heittää vanhan elämän menemään, niin se on sitten siinä ja sitten pitää seurata sydäntään loppuun asti eikä kääntyä takaisin prosessin puolivälissä. Tein päätöksen vuonna 2012, että muutan Italiaan opiskelemaan, luovun hyvästä työstäni, myyn omaisuuteni ja katson mitä tästä päähänpistosta seuraa. Tarkoituksena oli opiskella pari vuotta ja sen jälkeen etsiä hyvä työ, ehkä Suomesta, ehkä jostain muualta. Vaiheita oli siis kolme.
A: Muuta Italiaan
B: Opiskele
C: Valmistu ja hanki työ

Asuin kesällä kaksi kuukautta Suomessa ja keskityin pelkästään gradun kirjoittamiseen, koska tentit ovat pulkassa. Olen varannut valmistumisen joulukuulle ja gradusta puuttuu viimeinen silaus. Asunto Maurin kanssa tuli hankittua syyskuun alussa ja yhteinen elämä on ihanaa, ainakin näin kuukauden jälkeen. Tarvitsin kuitenkin vielä ruksin kohtaan työ. Ikuisena pilvilinnojen rakentajana olen alkanut haaveilemaan omasta bisneksestä. Haluan ostaa oman pikku töllin Toscanan maaseudulta ja perustaa sinne Bed and Breakfastin. Ensin se vaikutti saavuttamattomalta viattomalta pikku haaveilulta, mutta sitten aloin miettimään tosissani, että ihan mahdotonta se ei välttämättä olisi. Opiskeltuani kevään Toscanan alueen turismilakeja tajusin, että se ei sinänsä vaadi kovin hirveätä byrokratiarumbaa ja minulla voisi olla juuri oikeat eväät oman puljun perustamiseen. Syötin ideaa myös Maurille ja luonnollisesti pienen sopeutumisperiodin jälkeen se on alkanut lämmetä ajatukselle. Miksi ei? Se voisi itse jatkaa poliisinuraansa.
Eli minulla on jälleen uusi elämänprojekti, jossa on ihan uudet vaiheet.
A: Hanki työ hotellista/B&Bstä ja hanki käytännön kokemusta
B: Hanki talo
C: Aloita liiketoiminta

Olen jo edennyt pisteessä A. Laitoin summanmutikassa hakemuksia hotelleihin ja B&B:hin ja melko nopeasti tärppäsi. Olen nyt tehnyt muutaman päivän harjoittelua Firenzen keskustassa erään perheomisteisen hotellin respassa, josta käsin pyöritetään myös kolmea muuta perheen omistamaa hotellia. Opettelen pyörittämään hommaa omistajan silmin, koska toimin heidän apunaan sen ajan, kun yksi heistä on äitiyslomalla. Huomenna aloitan itsenäisesti ja toivon, että kaikki menee hyvin, koska tämä on myös itselleni näytön paikka. Haluan todistaa itselleni, että elämässä ei tarvitse vain haaveilla, vaan haaveista voi myös tehdä totta, jos vain näkee tarpeeksi vaivaa.

Olenko ikinä katunut tätä valintaa, että päätin jättää kaiken muun ja muuttaa Italiaan? Pieni paniikki on läsnä melko usein, mutta ikinä en ole valintojani katunut. Opittuani jotain olisi tehnyt asioita toisin, mutta jotkut asiat oppii ainoastaan kantapään kautta. Olen onnellisempi kuin ikinä Helsingissä asuessani. Minulla on ihana mies, asiat on suht hyvin ja kaikki ovet ovat jälleen kerran auki. Pieni paniikki saa ihmisen aina liikkeelle ja se on vain hyvä asia, se ajaa minua eteenpäin ja kohti uusia päähänpistoja.

Suomessa on aloja, jotka voisivat kasvaa

Uutinen Suomen hallituksen päätöksistä leikata lomia ja lisiä jäi mietityttämään. En ymmärrä, millä tavalla matalapalkkaisten ammattien lisiä leikkaamalla Suomen kilpailukykyä parannetaan, millä tavalla Suomen talous lähtee kasvamaan, jos kellään ei ole enää varaa mihinkään eikä yrittämistä helpoteta millään tavalla??

Kirjoittaessani gradua ruokamatkailusta Suomessa olen usein pohtinut miksi asioita ei tehdä eri tavalla, jos Suomessa on potentiaalia kasvulle. Maaseutumatkailu on yksi aihe, jota olen tutkinut. Potentiaalia ja kiinnostusta kasvuun etenkin ulkomaalaisten turistien osalta olisi, mutta korkea verotus, monimutkainen ja rajoittava lainsäädäntö, hintojen nousu, vähäinen panostus markkinointiin ja tuotteistamiseen aiheuttavat sen, että kannattavuus ei nouse kovin korkealle. Suomalainen ruoka on tuntematonta ja jopa suomalaisten keskuudessa sen merkitystä ei nosteta kovin korkealle. Suomalaista ruokaa hävetään ja ulkomaalaisille vieraille tarjotaan aina sitä iänikuista lohisoppaa, oltiin Lapissa tai Hämeessä. Ruoan tulisi olla osa koko matkailun elämysprosessia, mutta matkailu- ja ravintola-ala ylipäätänsä tuntuu olevan piikki lihassa koko eduskunnalle, koska kaikki paha lähtee ravintoloista ja juopot pääsevät vain rettelöitsemään. Myös silloin, jos sattuvat näkemään muovisen mainostölkin moottoritien varressa. Ei hyvää päivää, missä vaiheessa todellisuudentaju karkasi Suomesta?

Minä voin kertoa muutaman seikan missä mättää ja se koskee nimenomaan elintarvike- sekä matkailu- ja ravintola-alaa. Suomalaista elintarvikebisnestä pyörittää kaksi isoa ketjua, joiden markkinaosuus on noin 80 %. Tällä markkinaosuudellaan he pystyvät erittäin hyvin vaikuttamaan ruoan hintoihin sekä valmistajiin, koska diilit tehdään muiden isojen tuottajien kanssa ja koska volyymi ja tuotteen polkuhinta on se mikä merkitsee. Siinä samalla kärsii laatu sekä ruuan eettisyys ja samalla katoaa muutama pikkuyritys, koska niillä ei ole mitään asiaa isojen poikien leikkeihin. Suomalainen kilpailulainsäädäntö mahdollistaa tämän ja Euroopan komissio on antanut Suomelle jo huutia reilun kilpailun estämisen vuoksi. Muut pohjoismaat ovat jo muuttaneet säädäntöä, mutta Suomi on ja pysyy samoissa iänikuisissa säädöksisään, jonka vuoksi yrittäminen elintarvike-alalla on hyvin kallista ja erittäin byrokraattista. Avaimet tämän ongelman poistamiseen on hallituksen käsissä. Myös tuo hallituksen monopolin lippulaiva, Alko, aiheuttaa yrittäjille päänvaivaa, sillä Alkolla on tapana vetää porukkaa juuri siihen putiikkiin, jonka yhteydessä se sattuu olemaan. Ja sehän ei ole ikinä sattumaa.

Tästä saammekin oivan aasinsillan Suomalaisen perimmäiseen ongelmaan, alkoholiin. Mistä meidän avuton ravintolakulttuuri juontaa juurensa? Se juontaa juurensa vuoteen 1919, jolloin juuri itsenäistynyt Suomi ja Päivin esi-isät saivat kieltolain voimaan. Alkoholi nähtiin syynä kaikkiin sosiaalisiin ongelmiin ja se kiellettiin kokonaan, koska rahvas ei osannut ottaa. Mihin tämä johti? Salakuljettajat rikastuivat, prostituutio kukoisti, suurin osa poliisin voimavaroista kului salajuopottelun estämiseen (joka ei onnistunut) ja laittomasta myymisestä ja markkinoinnista tuli erittäin kukoistava bisnes. Toimimaton laki kumottiin 1931, mutta viha-rakkaussuhde alkoholiin jäi vahvana elämään Suomenmaahan. Alkoholin kulutus ei ole varsinaisesti lisääntynyt sitten 2000-luvun alun jälkeen, mutta tilastoimaton kulutus kyllä, koska eduskunnasta löytyy tarpeeksi porukkaa, joiden mielestä verorahat on järkevämpi viedä Suomenlahden taa ja juominen kotona tai kadulla on järkevämpää kuin vahditussa ravintolatilassa, jossa normi-Sepolla ei ole varaa juoda olutta. Kieltolaki jätti pysyvän jäljen Suomalaiseen ravintolakulttuuriin ja sai aikaan juopottelukulttuurin. Alkoholista tuli mörkö, jonka kulutusta yritetään vähentää nyt millä keinoin tahansa ja ne keinot alkavat lähennellä vuoden 1919 menetelmiä. Mitään ei opittu tälläkään kertaa.
Ravintolayrittäjälle laki on erittäin hankala ja se vaatii rahallisia resursseja ja henkilökunnan koulutusta. Toisekseen jampat juovat jo ennen ravintolaan lähtemistä sitä Virosta ostettua Jallua ja ravintolasta tarvitsee ostaa vain se yksi pakollinen olut. Olisiko mahdollista, että tässä olisi pieni sauma saada vähän lisää liikevaihtoa ravintolayrittäjälle muuttamalla lainsäädäntöä?


Suomen matkailu tuntuu olevan melko lailla samassa liemessä. Matkailun osuus BKT:sta on 2,5 % ja sillä olisi hyvinkin paljon potentiaalia ja varaa kasvuun Suomessa. Matkailun kasvu on vahvasti riippuvainen ulkomaisten turistien määrän kasvusta, mutta kasvun sijasta viime vuodet ovat olleet laskua. Kaikki meni melko hyvin vuoteen 2013 asti, jolloin venäläisten kävijämäärät romahtivat ja Suomessa mietittiin että mitähän sitten. Ei mitään, koska Suomea ei markkinoida maailmalle. Suomen heikkoudet matkailumaana ovat Työ- ja Elinkeinoministeriön mukaan vähäinen tunnettuus ja korkea hintataso. No aijaa? Suomessa palveluiden hintataso on noussut muita euroalueita paljon voimakkaammin ja Suomi panostaa matkailumarkkinointiin kaikista vähiten pohjoismaista. Porukkaa on koko ajan vähemmän, eikä ketään varmasti kiinnosta tullakaan, jos yöpymisestä keskivertohotellissa saa maksaa maltaita eikä ravintolassa viitsi tilata viinipulloa, kun siihen menisi yhden päivän palkka. Usean tutkimuksen mukaan Suomen päävetonaula on luonto ja se voisi kiinnostaa ulkomaisia matkailijoita, mutta maaseudulta löytyy hyvin vähän osaamista ja hankkeet ovat pirstaleisia, eikä niistä löydy tarpeeksi materiaalia ja tietoa. Erään tutkimuksen mukaan Suomalaisella maaseutumatkailuyrittäjällä ei ole hajuakaan ketkä voisivat olla alan kilpailijoita ja miksi palveluita kannattaisi tuotteistaa.

Suomessa olisi varaa kasvuun, mutta ainoastaan muuttamalla lainsäädäntöä ja helpottamalla yrittämistä. En usko, että palkkoja leikkaamalla saadaan aikaiseksi kasvua, kun otetaan huomioon kova hintataso ja verotus. Koko ajan paheneva lakiviidakko ja mahdoton kilpailu ei ainakaan innosta uusia yrittäjiä kokeilemaan siipiään näillä aloilla. Olen huomannut, että hallituksen esittämillä muutoksilla on lähinnä jaettu yrittäjät ja palkansaajat kahteen leiriin, jotka mollaavat toisiaan. En tiedä mihin tämä vie, mutta ilmapiiri ei lupaa hyvää.

Ateriat kahdelle - Kasvisgratiini

Elämässä on alkanut uusi luku. Palasin kahden kuukauden Suomessa hengailun jälkeen Firenzeen ja muutin poikaystäväni kanssa yhteen lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Italialaiselle yhteenmuutto tuntuu olevan paljon isompi askel, kuin suomalaiselle. Tuntuu, että suomalaiset ystäväni tapaavat jonkun kivan tyypin ja sitten sitä seukataan noin pari kuukautta ennen kuin kamat raahataan saman katon alle. Ei täällä. Se on ISO askel italialaiselle miehelle, koska vapaudesta (tai mamman lihapadoista) ei hevillä luovuta. Onneksi oma poikaystäväni on sentään asunut vuosikausia pois kotoa, mutta huomasin kyllä, että yhdessä asumista edes nosteta esille helpolla. Heitin kyllä itse ajatuksen ilmaan ensin ja ensikauhistuksen jälkeen se sitten juurtui sinne päähän ja lähti ideana kasvamaan. Sellaisiahan miehet ovat. Ensin totaalikieltäytyminen ja sitten ideaa aletaan oikeasti miettiä, ennen kuin mies vakuuttuu, että idea olikin oikeasti ihan hyvä.

Tässä sitä sitten ollaan. En tee tällä hetkellä muuta kuin puunaan kotia, kokkaan ja kirjoitan gradua. Haluan saada sen pois ennen kuin alan miettiä seuraavaa siirtoa töiden kannalta. Olen siis tällä hetkellä aito italialainen "casalinga" joka puunaa, pyykkää ja raataa hellan ääressä. Eka mietin, että ei helvetti, nyt se tottuu tällaiseen passaamiseen ja parin kuukauden päästä löydän itseni käyttämästä sisäkön essua ja päivän kohokohdaksi muodostuu miehen palaaminen töistä. EIEIEIEI. Tänään kuitenkin lounaan jälkeen mies tarjoutui itse tiskaamaan ja tunsin pientä sisäistä helpotusta. Ennen kuin me tutustuttiin, tyyppi ei koskaan ollut tiskannut. Onneksi ne näemmä voivat muuttua.

Mitä tulee ruokaan, kannattaisi varmaan alkaa kokkaamaan jotain, jota riittää useammalle aterialle. Itse olen yksin elänyt salaateilla, juustoilla ja välipalaleivillä, mutta nyt täytyy oikeasti valmistaa kunnon ruokaa, kun ei enää ole vain minun ruuastani kyse. Vaikka tykkään kokata, olen suunnattoman laiska valmistamaan mitään pelkästään itselleni ja välillä elän kuin kameli syömättä pitkiin aikoihin.Tämä on varmaan hyvä muutos myös oman syömiseni kannalta. Mies, joka urheilee suht paljon ja välttelee hiilareita tarvitsee paljon energiaa ja sopivia ravintoaineita. Yksi viime aikojen helpoista uuniherkuista on kasvisgratiini, joka voi mennä joko sellaisennaan leivän ja paahdettujen pinjansiemenien kanssa, tai lisukkeena kalalle tai lihalle.

Kasvisgratiini

5 kpl keitettyjä perunoita

1 sipuli

1 kesäkurpitsa

1 paprika

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

kastike:

1 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

1 kasvisliemikuutio

1 dl juutoraastetta (esim. emmental, gouda tai joku juustonjämä mikä sattuu jääkaapin perältä löytymään

 valkopippuria

päälle: parmesaani raastetta ja timjamia

 Keitä perunat valmiiksi aiemmin. Lohko perunat. Pilko lohkoiksi sipuli, kesäkurpitsa ja paprika, tee viilto valkosipulinkynteen. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää kasvikset pannulle perunoita lukuunottamatta. Paahda kasvikset rapsakoiksi, lisää suolaa ja mustapippuria. Poista valkosipulinkynsi. 

Valmista kastike kuumentamalla voita ja vehnäjauhoja kattilassa. Kun ne ovat tahnamaisia lisää maitoa vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja juustoraaste sekä hieman valkopippuria.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota uunipannu, johon asetetaan ensin perunalohkot, sen jälkeen paahdetut kasvikset ja lopuksi kastike päälle. Raasta päälle hieman parmesaania. Laita pannu uuniin noin 20-30 minuutiksi, kunnes ruoka on kauniisti gratinoitunut. Ota valmis gratiini uunista ja ripottele päälle hieman tuoretta tai kuivattua timjamia.