Uutinen Suomen hallituksen päätöksistä leikata lomia ja lisiä jäi mietityttämään. En ymmärrä, millä tavalla matalapalkkaisten ammattien lisiä leikkaamalla Suomen kilpailukykyä parannetaan, millä tavalla Suomen talous lähtee kasvamaan, jos kellään ei ole enää varaa mihinkään eikä yrittämistä helpoteta millään tavalla??
Kirjoittaessani gradua ruokamatkailusta Suomessa olen usein pohtinut miksi asioita ei tehdä eri tavalla, jos Suomessa on potentiaalia kasvulle. Maaseutumatkailu on yksi aihe, jota olen tutkinut. Potentiaalia ja kiinnostusta kasvuun etenkin ulkomaalaisten turistien osalta olisi, mutta korkea verotus, monimutkainen ja rajoittava lainsäädäntö, hintojen nousu, vähäinen panostus markkinointiin ja tuotteistamiseen aiheuttavat sen, että kannattavuus ei nouse kovin korkealle. Suomalainen ruoka on tuntematonta ja jopa suomalaisten keskuudessa sen merkitystä ei nosteta kovin korkealle. Suomalaista ruokaa hävetään ja ulkomaalaisille vieraille tarjotaan aina sitä iänikuista lohisoppaa, oltiin Lapissa tai Hämeessä. Ruoan tulisi olla osa koko matkailun elämysprosessia, mutta matkailu- ja ravintola-ala ylipäätänsä tuntuu olevan piikki lihassa koko eduskunnalle, koska kaikki paha lähtee ravintoloista ja juopot pääsevät vain rettelöitsemään. Myös silloin, jos sattuvat näkemään muovisen mainostölkin moottoritien varressa. Ei hyvää päivää, missä vaiheessa todellisuudentaju karkasi Suomesta?
Minä voin kertoa muutaman seikan missä mättää ja se koskee nimenomaan elintarvike- sekä matkailu- ja ravintola-alaa. Suomalaista elintarvikebisnestä pyörittää kaksi isoa ketjua, joiden markkinaosuus on noin 80 %. Tällä markkinaosuudellaan he pystyvät erittäin hyvin vaikuttamaan ruoan hintoihin sekä valmistajiin, koska diilit tehdään muiden isojen tuottajien kanssa ja koska volyymi ja tuotteen polkuhinta on se mikä merkitsee. Siinä samalla kärsii laatu sekä ruuan eettisyys ja samalla katoaa muutama pikkuyritys, koska niillä ei ole mitään asiaa isojen poikien leikkeihin. Suomalainen kilpailulainsäädäntö mahdollistaa tämän ja Euroopan komissio on antanut Suomelle jo huutia reilun kilpailun estämisen vuoksi. Muut pohjoismaat ovat jo muuttaneet säädäntöä, mutta Suomi on ja pysyy samoissa iänikuisissa säädöksisään, jonka vuoksi yrittäminen elintarvike-alalla on hyvin kallista ja erittäin byrokraattista. Avaimet tämän ongelman poistamiseen on hallituksen käsissä. Myös tuo hallituksen monopolin lippulaiva, Alko, aiheuttaa yrittäjille päänvaivaa, sillä Alkolla on tapana vetää porukkaa juuri siihen putiikkiin, jonka yhteydessä se sattuu olemaan. Ja sehän ei ole ikinä sattumaa.
Tästä saammekin oivan aasinsillan Suomalaisen perimmäiseen ongelmaan, alkoholiin. Mistä meidän avuton ravintolakulttuuri juontaa juurensa? Se juontaa juurensa vuoteen 1919, jolloin juuri itsenäistynyt Suomi ja Päivin esi-isät saivat kieltolain voimaan. Alkoholi nähtiin syynä kaikkiin sosiaalisiin ongelmiin ja se kiellettiin kokonaan, koska rahvas ei osannut ottaa. Mihin tämä johti? Salakuljettajat rikastuivat, prostituutio kukoisti, suurin osa poliisin voimavaroista kului salajuopottelun estämiseen (joka ei onnistunut) ja laittomasta myymisestä ja markkinoinnista tuli erittäin kukoistava bisnes. Toimimaton laki kumottiin 1931, mutta viha-rakkaussuhde alkoholiin jäi vahvana elämään Suomenmaahan. Alkoholin kulutus ei ole varsinaisesti lisääntynyt sitten 2000-luvun alun jälkeen, mutta tilastoimaton kulutus kyllä, koska eduskunnasta löytyy tarpeeksi porukkaa, joiden mielestä verorahat on järkevämpi viedä Suomenlahden taa ja juominen kotona tai kadulla on järkevämpää kuin vahditussa ravintolatilassa, jossa normi-Sepolla ei ole varaa juoda olutta. Kieltolaki jätti pysyvän jäljen Suomalaiseen ravintolakulttuuriin ja sai aikaan juopottelukulttuurin. Alkoholista tuli mörkö, jonka kulutusta yritetään vähentää nyt millä keinoin tahansa ja ne keinot alkavat lähennellä vuoden 1919 menetelmiä. Mitään ei opittu tälläkään kertaa.
Ravintolayrittäjälle laki on erittäin hankala ja se vaatii rahallisia resursseja ja henkilökunnan koulutusta. Toisekseen jampat juovat jo ennen ravintolaan lähtemistä sitä Virosta ostettua Jallua ja ravintolasta tarvitsee ostaa vain se yksi pakollinen olut. Olisiko mahdollista, että tässä olisi pieni sauma saada vähän lisää liikevaihtoa ravintolayrittäjälle muuttamalla lainsäädäntöä?
Suomen matkailu tuntuu olevan melko lailla samassa liemessä. Matkailun osuus BKT:sta on 2,5 % ja sillä olisi hyvinkin paljon potentiaalia ja varaa kasvuun Suomessa. Matkailun kasvu on vahvasti riippuvainen ulkomaisten turistien määrän kasvusta, mutta kasvun sijasta viime vuodet ovat olleet laskua. Kaikki meni melko hyvin vuoteen 2013 asti, jolloin venäläisten kävijämäärät romahtivat ja Suomessa mietittiin että mitähän sitten. Ei mitään, koska Suomea ei markkinoida maailmalle. Suomen heikkoudet matkailumaana ovat Työ- ja Elinkeinoministeriön mukaan vähäinen tunnettuus ja korkea hintataso. No aijaa? Suomessa palveluiden hintataso on noussut muita euroalueita paljon voimakkaammin ja Suomi panostaa matkailumarkkinointiin kaikista vähiten pohjoismaista. Porukkaa on koko ajan vähemmän, eikä ketään varmasti kiinnosta tullakaan, jos yöpymisestä keskivertohotellissa saa maksaa maltaita eikä ravintolassa viitsi tilata viinipulloa, kun siihen menisi yhden päivän palkka. Usean tutkimuksen mukaan Suomen päävetonaula on luonto ja se voisi kiinnostaa ulkomaisia matkailijoita, mutta maaseudulta löytyy hyvin vähän osaamista ja hankkeet ovat pirstaleisia, eikä niistä löydy tarpeeksi materiaalia ja tietoa. Erään tutkimuksen mukaan Suomalaisella maaseutumatkailuyrittäjällä ei ole hajuakaan ketkä voisivat olla alan kilpailijoita ja miksi palveluita kannattaisi tuotteistaa.
Suomessa olisi varaa kasvuun, mutta ainoastaan muuttamalla lainsäädäntöä ja helpottamalla yrittämistä. En usko, että palkkoja leikkaamalla saadaan aikaiseksi kasvua, kun otetaan huomioon kova hintataso ja verotus. Koko ajan paheneva lakiviidakko ja mahdoton kilpailu ei ainakaan innosta uusia yrittäjiä kokeilemaan siipiään näillä aloilla. Olen huomannut, että hallituksen esittämillä muutoksilla on lähinnä jaettu yrittäjät ja palkansaajat kahteen leiriin, jotka mollaavat toisiaan. En tiedä mihin tämä vie, mutta ilmapiiri ei lupaa hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti