Talvipäivän punajuuririsotto

Firenzessäkin on kylmää ja pilvistä talvella. Kosteus tekee olemisesta välillä sietämättömän, sillä kylmyys menee luihin ja ytimiin. Meillä on kotona onneksi keskuslämmitys (lattian kautta) mikä on harvinaista Italiassa. Yleensä lämmitys toimii kaasulla lämpenevillä pattereilla ja lämmitys on järkyttävän kallista. Moni tyytyy hytisemään villapaitakerroksen alla kuumavesipullo sylissä, laittaen lämmityksen päälle ainoastaan pariksi tunniksi päivässä. Ensimmäisenä talvenani Italiassa olin kuumeessa kolme viikkoa, kun kroppa ei ollut tottunut tähän kosteaan kylmyyteen. Onneksi kevät tulee pian.

Tähän aikaan vuodesta Firenzessä ei ole kauheasti tekemistä, eikä ulos tee mieli lähteä, jos aurinko ei paista. Jos sattuu käymään Firenzessä talviaikaan, kannattaa käydä museoissa, koska ne eivät ole täpötäynnä ihmisiä. Jokaisen kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin valtion omistamiin museoihin sisäänpääsy on ilmainen. Olen käynyt pari kertaa ihailemassa Michelangelon Daavid-patsasta ja Medicien valtavassa ja koristeellisessa Boboli-puutarhassa, ilman pääsymaksua ja hirveää ihmismassaa.

Talvella tekee mieli lämmittäviä ja tuhteja ruokia.Punajuuririsotto on helppo talviruoka, joka on sen verran täyteläinen ettei se tarvitse ollenkaan lihaa kaverikseen. Talvella kannattaa käyttää enemmän juureksia, kun tuoreita vihanneksia (varsinkaan lähellä tuotettuja) ei ole saatavilla.

Punajuuririsotto

2-3:lle 

250 g Arborio-risottoriisiä

1 salottisipuli

1 dl valkoviiniä

3 rkl oliiviöljyä

2 keitettyä punajuurta

8 dl kasvislientä

1 tl hunajaa

2 rkl sulatejuustoa 

2 rkl parmesaania

rucolaa

Valmista kasvisliemi. Pilko salottisipuli pieneksi ja kuullota se oliiviöljyssä. Lisää riisi ja kuullota se öljyssä. Lisää valkoviini, anna imeytyä riisiin ja lisää sen jälkeen kasvislientä pienissä erissä. Pilko punajuuret pieniksi kuutioiksi ja lisää ne riisiin. Lisää teelusikallinen hunajaa ja hiljalleen kasvislientä sitä mukaa mitä riisi imee sitä. Kun riisi on kypsää, sekoita sulatejuusto ja parmesaani joukkoon, mausta mustapippurilla. Ota risotto pois liedeltä. Koristele annokset parmesaanilla ja tuoreella rucolalla.

Kalaa ja perunoita Italian mummon tapaan

Sain uuden vuoden jälkeen vihdoin pari päivää töistä vapaata ja lähdin käymään poikaystäväni kotona, jossa monta sukupolvea asuu samassa rakennuksessa Lazion maaseudulla. Hänen perheensä illastaa yleensä mummon kyökissä, jossa valmistetaan ruokaa omasta pihasta ja omasta karjasta. Ainoastaan kala ja maitotuotteet tulevat kaupasta.

Mummo oli valmistanut uunissa turskaa ja perunoita. Itselleni tuli tietenkin välitön kauhurefleksi ja takaumia koulun ruokalan kalaperunalaatikosta, jonka haju karkottaisi kissatkin. Tässä ruoassa tuoksu oli sen sijaan houkutteleva, joten päätin rohkaistua ja maistaa. Sen jälkeen minun oli pakko oppia valmistamaan sitä myös kotona. Onneksi opettelin, koska tämä on maailman helpoin herkkuillallinen.

Turskaa ja ranskalaisia pidetään perinteisenä englantilaisena ruokana, mutta italialaiset osaavat toteuttaa tämän annoksen omalla tavallaan, joka on paljon vähärasvaisempi vaihtoehto.

Kalaa ja perunoita 

2:lle

300 g turskafileitä (tai muuta kalaa)

4 perunaa

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

persiljaa

suolaa

pippuria

korppujauhoja

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Suolaa ja pippuroi turskafileet ja levitä ne uunivuoalle. Kaada päälle loraus oliiviöljyä. Silppua valkosipuli, hienonna persilja ja levitä fileiden pinnalle. 

2. Siivuta perunat erittäin ohuiksi siivuiksi. Levitä ne tasaisesti ohueksi kerrokseksi fileiden päälle. Kaada perunoiden pinnalle loraus oliiviöljyä ja ripottele hieman suolaa. Lopuksi ripottele perunoiden pinnalle korppujauhoa. Laita vuoka uunin noin 25 minuutiksi. Seuraa pinnan kypsymistä, kun perunat ovat saaneet hyvän värin ja rapsakan pinnan, ruoka on valmista.

Välttämättömyydet Italia-fanin ruokakaapissa

Huomasin Suomessa ollessani, että äitini jääkaappi tai ruokahylly ei täytä ollenkaan vaatimuksiani. En osaa kokata äidin perusaineksista mitään järkevää, vaikka äitini onkin oikea velho keittiössä. En omaa tarpeeksi taikavoimia, jotta saisin äidin keittiössä tehtyä ihmeitä, mutta olenkin tehnyt itselleni aivan oman prioriteettilistan, mitä täytyy aina olla kotona.

1. Grana padano tai parmesaani. Molemmat kovia aromaattisia ja pitkään kypsytettyjä juustoja, parmesaani usein voimakkaampi ja arvostetumpi (ja hinnakkaampi). Tätä menee risottoihin, pastaan, uunivuokiin, kasvisgratiineihin ja vaikka mihin, joten sitä täytyy aina olla ulottuvilla. Itse ostan aina lähes kilon köntin, koska kypsytetty juusto säilyy pitkään ja kilohinta on huomattavasti edullisempi. Parmesaanin suurkuluttaja säästää ison loven lompakosta ostamalla enemmän.

2. Espresso. 100 % Arabica-papuja. Aamu ei vaan lähde käyntiin ilman mutteripannussa keitettyä kahvia. Arabica-papu on pehmein maultaan ja olen totuttanut itseni siihen, enää on vaikea vaihtaa. Jos ei kotona ole espressoa, on kriisin paikka lähellä.

3. Mozzarella. Se menee samalla tavalla vaikka mihin, kuin parmesaani. Hyvällä mozzarellalla ja hyllyn halvimmalla on iso ero, mutta se halvinkin kyllä kelpaa mun salaatteihin. Hyvä mozzarella tarjoillaan huoneenlämpöisenä, jolloin se on mehevimmillään. Italialaiset eivät edes säilytä puhvelimozzarellaansa jääkaapissa, koska kylmyys kuulemma pilaa sen herkullisuuden.

4. Tomaatti. Se on jollakin omituisella tavalla yhtä yleishyödyllinen kuin parmesaani. Käytän sitä pastoihin paahtamalla sitä pannulla oliiviöljyssä ja valkosipulissa, kalaisissa risotoissa antamaan säväystä, salaateissa se on ehdoton. Se on mozzarellan paras kaveri. Myös basilika kulkee tomaatin kanssa aina käsi kädessä, mutta näin talvella käytän vähemmän basilikaa.

Tomaattia, puhvelimozzarellaa ja oliiviöljyä

5. Valkoviini. Ruoanlaittoon siis. Sitä menee kaikkeen: pastoihin, risottoihin, sieniruokiin, kastikkeisiin ja myös joskus hieman kokin lasiin.

6. Munakoiso. Erittäin yleishyödyllinen, joskin usein väärinymmärretty vihannes. Monilla tulee varmasti mieleen vetinen munakoisovuoka kouluruokalasta, mutta sellainen väärinkäyttö pitäisi kieltää lailla. Munakoisosiivu tarvitsee kevyen suolauksen, jonka jälkeen odotellaan, että neste alkaa irrota munakoisosta ja se taputellaan paperilla kuivaksi. Sen jälkeen sen voi vaikka paahtaa parilagrillissä ja päälystää oliiviöljyllä maustetulla tomaatti-mozzarella-salaatilla.

7. Oliiviöljy. En käytä mitään muuta. En vain voi palata enää mihinkään muuhun, nyt kun olen siihen tottunut. Ja kroppa on terveempi ja hoikempi kuin koskaan ennen.

8. Balsamiviinietikka. Hyvä sellainen, vuosikausia kypsytetty, jos vain kukkaro antaa periksi. Oliiviöljyn kaveri ja sopii joka salaattiin. Tuli vaikea paikka eteen kotona, kun äiti pyysi tekemään salaattia, eikä mistään löytynyt balsamiviinietikkaa.

9. Sitruuna. Viimeistelee monet ateriat ja antaa häivähdyksen hapokkuuta täyteläisimpiinkin ruokiin. Äyriäispastojen ja -risottojen ehdoton lisuke.

10. Akaasiahunaja. Firenzen markkinoilta saa lähitilalla tuotettua akaasiahunajaa, joka on aivan lyömätön tuote. En ole ikinä maistanut niin hyvää hunajaa. Sitä tuotetaan vain tietty määrä vuodessa ja joskus se on ollut myös loppu toriukolta ja olen kärvistellyt monta kuukautta huonolla hunajalla. Lisään sitä lusikallisen risottoihin, marinadeihin ja kastikkeisiin tasapainottamaan makua.

Jokaisella on kai omat mieltymyksensä, mutta itse olen jäänyt koukkuun näihin ruokiin, jotka inspiroivat jokaista ateriaa. Olen kokeillut kokkailla vaikka mitä, mutta palaan aina näihin perusraaka-aineisiin, joilla jokaiseen ruokaan saadaan häivähdys suolaista, makeaa, happamaa ja täyteläistä.