Tervetuloa aperitiiville

Täytyy sanoa: niin paljon kuin italialainen byrokratia aiheuttaakin hammasten kiristystä, tässä maassa on monta asiaa, jotka pitävät koti-ikävän Suomeen loitolla. Aperitiivi kuuluu ehdottomasti kärkikastiin. Aperitiivi käsittää yhden cocktailin tai viinilasillisen, jonka hintaan sisältyy pienehkö buffet, josta löytyy pientä naposteltavaa erilaisten antipastojen muodossa. Aperitiivi nautitaan noin klo 19 -21 välisenä aikana ja se maksaa 7 - 9 euroa. Konsepti on loistava ja valtavan suosittu. Pyörähdän aperitiivilla noin kerran viikossa. Ei tarvitse kokata illallista, kun vaihtoehtoisesti voi mennä kavereiden kanssa drinkille ja samalla syödä niin paljon kuin jaksaa. Kuka viitsisisikään kokkailla kun on tällainen vaihtoehto?

Viereisessä kuvassa aperitiivivalinnakseni osui mojito, jonka oheen keräsin hieman naposteltavaa. Tällä kertaa lautaselta löytyi friteerattuja anjoviksia,  oliiveja, friteerattua munakoisoa, scamorzaa (savustettu provola-tyyppinen juusto) sekä filotaikinaan käärittyä kanaa. Valinnanvaraa on enemmänkin, pienelle lautaselle ei saa vain mahtumaan kaikkea mitä haluaisi...

Vaikka harmillisesti Suomessa ei tällaista olekaan, tämäntyyppistä illanviettoa voi järjestää kotosallakin. Ennen kuin muutin Italiaan, huomasin, että Suomessa myydään vihdoin ja viimein Aperolia. Aperolia tarvitaan oikeanlaisen spritzin valmistukseen.

Lo Spritz, kaikkien aperitiivien äiti, on Italiassa suosituin juomavaihtoehto. Aperol Spritz on maultaan hieman katkeromainen.

Aperol Spritz

4 cl aperolia

8 cl proseccoa

4 cl soodaa

jääpaloja
appelsiinisiivu

Laita isoon viinilasiin jääpalat ja appelsiinisiivu, lisää aperol, prosecco ja lopuksi sooda. Sekoita hyvin.

Drinkki on todella simppeli, melko kevyt ja kesäinen.
Sehän ei haittaa, itse juon sitä vuoden ympäri...

Aikaisemmin blogissani kirjoitin kuinka valmistaa hyvin yksinkertaisesti italialainen alkupalatarjoilu. http://mantelikeksi.blogspot.fi/2013/01/antipasti-eli-italialaiset-alkupalat.html
Viimeksi järjestäessäni tällaista illanviettoa näin hieman enemmän vaivaa ja tarjoilin leikkelevalikoiman ja juustojen lisäksi itse valmistamiani crostineja, gratinoituja kesäkurpitsoja, maustettuja paprikoita, prosciutto-melonisiivuja ja marinoituja oliiveja.

Katkarapucrostinit aiolilla

Aioli:
2 dl majoneesia
1 raastettu valkosipulin kynsi
rouhittua mustapippuria
1 rkl oliiviöljyä
½ tl hunajaa
½ rkl valkoista balsamiviinietikkaa

Sekoita kaikki aiolin ainekset hyvin, valmista mielellään jo edellisenä päivänä, jotta se ehtii maustua.

Katkaravut:
250 g suuria pakastekatkarapuja (tuoreet ovat parempia, mutta nämäkin käyvät)
½ sitruunan mehu, 1 limen mehu. Mausta katkaravut sitrusmehulla.

Leikkaa 1 kokonainen patonki melko ohuksi viipaleiksi. Paahda uunissa n. 200 asteessa, kunnes viipaleet ovat rapeita. Tämä ei vie paljon aikaa uunissa! Kun viipaleet ovat jäähtyneet, laita jokaiselle palalle noin ruokalusikallinen aiolia ja lusikallinen katkarapuja päälle. Muista valuttaa liika mehu katkaravuista. Asettele crostinit tarjolle.

Gratinoidut zucchinit

2 suurta kesäkurpitsaa
50 g raastettua parmesaania
50 g korppujauhoja
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsat melko kapeiksi siivuiksi. Keitä siivuja kiehuvassa suolavedessä reilu 5 minuuttia. Valuta hyvin. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Asettele kesäkurpitsasiivut pellille vierekkäin, lorauta päälle oliiviöljyä, lisää raastettu parmesaani ja korppujauho pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria. Gratinoi uunissa noin 20 minuuttia. Uunia kannattaa seurailla, ota kesäkurpitsat ulos, kun pinta on ruskistunut.

Maustetut paprikat

2 isoa paprikaa
kourallinen silputtua basilikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi

Paahda paprikat uunissa kauttaaltaan, kunnes ne ovat joka puolelta mustia. Laita paprikat muovipussiin ja sulje se hyvin. Kun paprikat ovat jäähtyneet, kuori lähtee kuin itsestään irti ja paprikat on helppo suikaloida käsin kulhoon. Lisää kulhoon pilkottu valkosipuli, oliiviöljy, suola ja basilika. Anna maustua reilusti ennen tarjoilua

Marinoidut Oliivit ja muut tarjoiltavat löytyvät vanhasta blogipostaukesta.

Matkalla - Firenze: San Niccolò ja Piazzale Michelangelo

Asuttuani täällä jo reilu puolitoista vuotta, haluan jakaa kokemuksiani Firenzestä ja paikoista, joissa mielestäni kannattaa käydä. Niitä on paljon, joten jaan tämän postauksen useampaan osaan.

Firenze on uskomattoman kaunis. Niin kaunis, että tarpeeksi kauan täällä ollessa vaatimukset nousevat korkealle. Renesanssiajan taide on upeaa, mutta tarpeeksi monta Jeesuslasta nähtyäsi, olet kyllä varmasti nähnyt ne kaikki. Keskustan ruokapaikat eivät ole pahoja, mutta hinnat ovat korkealla, eikä laatu kuitenkaan ole sitä parasta mitä voisit saada.

Täällä on kuitenkin paikkoja, jotka ihastuttavat joka kerran uudelleen. Tietyt ruokapaikat, piazzat ja kaupunginosat ovat aina yhtä viihtyisiä, paikkoja joissa mieli lepää ja makuhermot saavat tyydytyksen.

Kaupunginosa: San Niccolò
Asun aivan Firenzen näyttävimmän maamerkin läheisyydessä, il Duomon takana. Luulisi, ettei parempaa sijaintia voi olla, mutta hälinä ja turistimassat ovat välillä suuri taakka. Oma lempikaupunginosa on San Niccolò joen toisella puolen ja piazzale Michelangelon alapuolella. San Niccolò on pieniä kapeita kujia, viinibaareja ja paikkallista elmää kaduilla. Kaupunginosa on pieni, mutta, lasi viiniä kadulla tai piknik kuohuviineineen romanttisessa Giardino delle Rosen puutarhassa tai aurinkoisena päivänä Arnon hiekkarannalla riittää tekemiseksi oikein hyvin.

San Niccolòn torni

Ranta San Niccolòn edustalla. Aurinkoa voi ottaa tai nauttia drinkeistä baarissa, mutta uimista Arnon saastuneissa vesissä ei suositella.

Piazzale Michelangelo
Giardino delle Rosesta pääsee lähes suoraan Piazzale Michelangelolle. P.le Michelangelo on aukea kukkulan laella, josta aukeaa näkymä Firenzen historialliseen keskustaan. Maisema on erityisen kaunis illalla kun aurinko laskee ja romanttisempaa paikkaa saa hakea.

Maisema P.le Michelangelon aukiolta

Alempana tien toiselta puolen löytyy romanttinen Giardino delle Rose

P.le Michelangelo auringonlaskun aikaan. Aukiolla on Daavidin näköispatsas. Alkuperäinen löytyy Galleria dell'Accademian museosta Firenzen keskustasta.

Jos jaksaa kavuta portaat ylös piazzale Michelangelolle asti, jaksaa varmasti vielä muutaman askeleen kukkulaa ylöspäin. Piazzalen läheisyydessä sijaitsee San Miniato al Monten kirkko, joka on Firenzen vanhimpia kirkkoja (rakennus alkoi 1000-luvulla). Sisäänpääsy on vapaa ja kirkon puutarhassa on hautausmaa, jonka hautakammiot näyttävät ihan pieneltä värikkäältä kylältä. Jos maisema piazzalelta on upea, San Miniato al Montelta se on vielä vaikuttavampi, koska se sijaitsee vielä korkeammalla. Kannattaa varata vettä mukaan, jos päivä on kuuma, sillä hiki tulee varmasti portaita kavutessa, vaikkei niin lämmin olisikaan.